RAAKAA #2 - Ben Furman

Jakso: RAAKAA #2 – Ben Furman Julkaisu: 25.6.2026 · Vieras: Ben Furman

Markus Suominen:00:00:15 – 00:00:22 Joo, mulla tulee semmonen pieni musiikki-intro, mikä pyörii siinä, mutta... Kiitos kun tulit. Mahtavaa.

Ben Furman:00:00:22 – 00:00:25 Kiitos.

Markus Suominen:00:00:22 – 00:00:30 Mulla on tuolla jo nauhoitukset pyörimässä, niin voidaan alkaa höpöttelemään. Selvä. Mitä sulle kuuluu?

Ben Furman:00:00:27 – 00:00:42 Kuulu ihan hyvää. Mä olin viime viikolla yli viikon reissussa, niin mä oon ulkomailla käynyt paljon töissä opettamassa ja seminaareja ja sellaista, niin että kiva olla taas kotona.

Markus Suominen:00:00:40 – 00:00:42 Missä päin sä olit?

Ben Furman:00:00:42 – 00:00:54 Mä olin Saksassa ja Sveitsissä. Saksankielinen kielialilue; Itävalta Saksa, Sveitsi on ollut semmosia, et aika paljon pyytänyt. Mut se johtuu varmaan siitä, että mä puhun välttävää saksaa, niin mä pystyn kouluttaa saksaksi.

Markus Suominen:00:00:54 – 00:01:04 Puhut välttävää saksaa ja pystyt kouluttamaan psykiatriaa saksaksi ja terapiaa saksaksi. Mun mielestä toi on ehkä vähän tommonen pieni oksymoroni.

Ben Furman:00:01:04 – 00:01:16 Joo. Mut se on kyllä totta, koska sit kun ne kysyy multa kaikenlaista, ne puhuu aina niin nopeasti ja milloin milläkin murteella, niin mä en tahdo saada selvää. "Anteeksi, voitteko sanoa englanniksi?"

Markus Suominen:00:01:16 – 00:01:28 Huomaatko sä eroa siinä, et mimonen suhtautuminen esimerkiksi Saksassa on vaikka nimenomaan tämmöiseen lyhytterapia-ajatteluun versus mitä se Suomessa on?

Ben Furman:00:01:28 – 00:02:00 Joo, se on totta. Se on tosi mielenkiintoinen, sellainen mitä mä oon aika paljon miettinyt. Mulle suurin osa kaikista kyselyistä ja kutsuista tulee sieltä muista maista, et ne ei tuu niinkään Suomesta. Mä oon tunnetumpi ja voisko sanoa suositumpi niinkun semmonen rockbändi, joka on suosittu Japanissa, mut Suomessa tuskin tunnetaan. Niin mulla on tämmöinen tilanne ollut jo useamman vuoden, että aika paljon erilaiset pyynnöt tulee ulkomailta.

Markus Suominen:00:02:00 – 00:02:07 Okei. Otatko mikkiä ihan vähän lähemmäs, niin saadaan... Pysyy hyvin volymit.

Ben Furman:00:02:07 – 00:02:12 Mun täytyy vähän kakoa...

Markus Suominen:00:02:07 – 00:02:23 Ihan ok. Ihan ok. Mitä sä ajattelet, et mistä johtuu, et miksi Suomessa nimenomaan... Tai miksi sun suosio on ulkomailla suurempaa ku Suomessa?

Ben Furman:00:02:23 – 00:04:26 Mä en oikeastaan tiedä. Mä melkein... Se on semmonen asia, mitä tekisi mieli kysyä kollegoilta ja muilta, että minkä takia tämmönen ratkaisukeskeinen lähestymistapa ei oo ehkä just nyt niin muotia sit Suomessa niissä piireissä, jotka päättää ketä kutsutaan konferensseihin ja ketä kutsutaan pitämään puheita ja ketä kutsutaan vaikuttamaan ratkaisuihin ja päätöksiin. Niin, mä en osaa analysoida sitä, mut mä oon jotenkin ajatellut, että tää psykologia on vähän niinku musiikki, et musiikissa on erilaisia trendejä ja joku heavy musiikki tai jotain voi trendata jossain maassa ihan mielettömän hyvin. Ja sit taas toisessa maassa, kun kukaan ei oo kauheen kiinnostunut just sen tyyppisestä musiikista. Ja jos seuraa psykologian, psykoterapian, psykologisten suuntausten historiaa, niin ne on aina ollut vähän semmosia, että jossain maassa joku tietty suunta leimahtaa eroja voimakkaaksi ja sit siinä on paljon ihan tämmöistä valtapolitiikkaakin, et kenen koulukunta tai kenen oppisuunta... Melkein tarvittais sosiologeja ja tämmösiä tutkijoita, jotka tutkii kulttuurihistoriaa ja minkä takia jotkut uskonnot tai musiikkilajit tai psykologiset opit joissakin maissa leviää. Meillä on ollut suuri huoli siitä. Monilla, mä sanon "meistä", monilla kriittisesti ajattelevista ihmisistä on se huoli, että länsimaissa on levinnyt niin hirveen voimakkaasti tämmöinen lääkepainotteinen, sanotaan biomedikaalinen lähestymistapa mielenterveyteen. Se on niinku... Apua, mitä sille tekisi, kun se on niin vahva trendi ja tietenkin siellä on enemmän rahaa siellä sen tyyppisissä.

Markus Suominen:00:04:20 – 00:04:37 Niin varmasti siis rahastahan se paljon on kiinni. Palataan tohon ajatukseen kohta mulla oli vielä tohon musiikkivertauskuvaan. Se on itseasiassa tosi mielenkiintoinen vertauskuva nimenomaan, et eri genrejä vähän niinku...

Ben Furman:00:04:37 – 00:04:50 On just hyvä kun sanot genrejä, koska ne on niinku genrejä ja hirveen vaikea ennustaa mikä genre on missäkin maassa ja milläkin hetkellä niinku number one.

Markus Suominen:00:04:46 – 00:05:14 Näetkö sä siinä samanlaista ku musiikin tyylisuuntaukset, että mikä nyt on tällä hetkellä pinnalla, niin sehän on hirveen syklistä. Et nimenomaan siinä on vähän tämmöinen tavallaan vastakulttuuriajattelu siinä, et usein se mitä vanhemmat on kuunnellut, niin se ei oo suosittua sit seuraavassa sukupolvessa. Et nimenomaan kun haetaan vähän tämmöstä kapinointia, niin miten se toimii sitten psykologian maailmassa, et onko siellä tämmöstä, ei nyt ehkä ihan vastaavaa syklisyyttä, mutta onko siellä syklisyyttä?

Ben Furman:00:05:14 – 00:06:37 On. Mun mielestä yksi esimerkki tästä syklisyydestä on se, et kun mä opiskelin psykiatriaa 80-luvulla, elikkä mä olin siis valmistunut lääkäriksi ja sit mä rupesin erikoistumaan psykiatriaan, niin silloin täällä Suomessa oli muotia genre. Mikä genre oli muotia, se oli psykoanalyysi ja psykodynaaminen lähestymistapa, sanotaan. Usein periaatteessa niinku freudilaisuus. Tai ehkä pitäis sanoa uusfreudilaisuus. Mut tämmönen ajattelutapa, missä ajatellaan että kaikki meidän ongelmat on enemmän tai vähemmän lapsuudesta peräsin ja että terapiat ehkä pitäisi olla aika pitkiä prosesseja, jopa jotkut kaks-kolme kertaa viikossa. Oli tämmönen ajattelutapa, että terapia on pitkää yksilöterapiaa ja mahdollisimman monelle sitä pitäisi saada järjestettyä ja yhteiskunnan pitäisi sitä maksaa. Ja mä olin silloin toisinajattelija, et mä en oikein uskonut koko juttuun. Mun mielestä se oli huono idea, koska niin paljon ihmiset tarvii mielenterveysapua, et jos kaikki käy pitkissä yksilöterapioissa, niin kohta kukaan, ei enää muuta ku jotkut eliitin edustajat vaan saa apua. Ja sit mä en ollut niin ihastunut niihin teorioihin, koska musta ne vaikutti enemmän tämmösiltä, miten sanotaan hienosti, pseudotieteellisiltä, et ne ei ollut...

Markus Suominen:00:06:32 – 00:06:40 Nykysanvalinta ehkä "velitiede".

Ben Furman:00:06:37 – 00:06:40 Onko se "velitiede"?

Markus Suominen:00:06:40 – 00:06:46 Puhutaan velitieteistä aina, et kun tämmöiset influencerit levittää milloin mitäkin terveysuskomuksia, niin velitieteitä, bro science.

Ben Furman:00:06:46 – 00:08:06 Aijaa, bro science. No se on hyvä kun sen sanoit. Mutta silloin oli, ja musta tuli toisinajattelija. Ehkä se oli se syy, miksi mä sit kiinnostuin lyhytterapioista ja perheterapiasta ja semmosista, niinku siihen aikaan 80-luvulla se oli "new kid on the block". Ja meitä oli tietenkin monta ja lääkäreitä ja psykologeja ja maalikoitakin, jotka alkoi kiinnostumaan näistä lyhytterapiaideoista ja halusi romuttaa sitä käsitystä, että ihmiset voi saada saada apua vain näistä pitkistä, kalliista prosesseista. Ja sitten mä oon huomannut, et se on vähän tullut takaisin nyt sitten, että lyhytterapia-ajattelu on kyllä sit... 30 vuotta se on kestänyt, mut kyllä se on itsensä lyönyt vähitellen läpi, että lyhyemmälläkin terapialla voi ihmiset apua saada. Mutta nyt on mun mielestä joku tämmöninen backlash tullut, koska nyt monet ihmiset on taas ikään kuin uudestaan vakuuttuneita siitä, että meidän ongelmat johtuu meidän traumoista ja nyt traumaterapiasta on tullut kauheen muodikasta. Jos katsoo kirjallisuutta mitä mielenterveyselalla julkaistaan, niin tuntuu että joka toinen kirja jotenkin liittyy traumoihin.

Markus Suominen:00:08:06 – 00:08:13 Eli jos sitä syklisyyttä mietitään, niin silloin 80-luvulla nimenomaan on menty siihen lyhytterapiamalliin aika vahvasti.

Ben Furman:00:08:13 – 00:08:21 Joo. Joka tavalla kyseenalaistin sen opin siitä, että kaikki johtuu lapsuudesta ja traumoista.

Markus Suominen:00:08:16 – 00:08:33 Eli silloin nimenomaan lyhytterapia on tullut haastamaan sitä status quota siinä, ja sitten jossain kohtaa lipsuttiin ilmeisesti takas tähän psykoanalyysi- traumaperäiseen malliin?

Ben Furman:00:08:30 – 00:09:18 No tavallaan, vaikkei sitä sanota, et se olis niinkun psykoanalyysi, mut samantyyppinen ajattelu on tullut muotiin, että nyt eletään semmosta kautta, jolloin... Ikään kuin paluu 80-luvulle, 70-luvulle, 80-luvulle. Nyt ihmiset on vakuuttuneet ja asiantuntijat puhuu paljon tästä traumasta ja ihmiset on vakuuttunut, et heidän ongelmansa liittyy heidän erilaisiin traumoihin. Ja monet hakeekin traumaterapiaa; "Mä varmaan tarviin traumaterapiaa", niinku aivopesty... Meidän kansalaiset on aivopesty uskomaan, että kaikki on niinku traumatisoituneita ja tarvii traumaterapiaa, vaikka ois paljon muitakin tapoja auttaa ihmisiä.

Markus Suominen:00:09:13 – 00:09:34 Meneekö se, jos mietitään tälleen muna-kana-ajattelulla, niin kumpi siinä on tullut ennen; kysyntä vai tarjonta? Et onks tää muutos lähtöisin asiantuntijoiden suosituksista ja markkinoinnista vai et onko ihmiset enemmän traumatisoituneita tai tietoisia traumoistaan?

Ben Furman:00:09:31 – 00:11:07 En mä tiedä, mut me eletään jotain tämmöstä psykologista aikakautta, nyt on tullut kirjojakin, mä oon huomannut suomeksikin on julkaistu kirjoja tästä, et meistä on tullut niinku... Me ajatellaan elämästä hyvin yksilöllisesti, et jokainen ihminen on oman onnensa seppä ja jokainen ihminen tarvii terapiaa tai ainakin joogaa tai jotain muuta sellaista, millä se voi... Me ollaan opetettu ihmiset ajattelee, et sinä olet oman onnellisuutesi seppä ja sun pitää käydä joogassa ja terapiassa ja salilla ja hoitaa sitä. Ja mä luulen, et sitä ei ehkä niin ajatella, mut kyllä sillä varmaan jotain poliittisiakin kytkentöjä on. Minkälaiset psykologiset trendit trendaa, niin ne liittyy kyllä myös poliittisiin trendeihin. Koska tämmöninen, onko se nyt sitä amerikkalainen liberalismi vai mikskä kutsutaan, että jokainen vastuussa omasta elämästään ja ei mitään sosialismia harrasteta, niin siihen sopii hirveän hyvin se ajatus, et jokainen ikään kuin itse... Sä oot itse vastuussa siitä, jos sä oot köyhä ja sä oot itse vastuussa siitä jos sulla ei ole töitä ja sä oot itse vastuussa siitä, jos sun mielenterveys järkkyy. Niin tän tyyppinen tota... En tiedä, amerikkalainen vai mikä ajattelu se nyt on, niin tuntuis olevan muotia.

Markus Suominen:00:11:03 – 00:11:07 Ja sä et oo näitten ajatusten kanssa samaa mieltä?

Ben Furman:00:11:07 – 00:11:33 No en mä oikein oo. mä oon vähän eri koulukuntaa. Mä oon vähän eri koulukuntaa, mä ajattelen, että me ollaan enemmän yhteisöllisiä eläimiä ja tarvitaan toisiamme ja haluaisin muuttaa ajattelutapaa enemmän sinne yhteisöllisten ratkaisujen suuntaan.

Markus Suominen:00:11:27 – 00:12:32 Niin. Mites, mä mietin edelleen sitä muna-kana-ajattelua tässä, et kumpi tässä on ennen tullut, niin oonks mä ihan väärässä, jos mä sanon, että myös saattaa vaikuttaa se, et meillä on terveydenhuollon resurssit aika huonot, niin onks tämmönen lyhytterapia-ajattelu, onko se resursseille tehokkaampaa? Et oisko siinä mahdollisesti niinkun- Terapia on varmasti semmonen, mikä kuormittaa terveyshuoltoa aika paljon, kun aina lukee terapiajonoista ja psykiatrien jonoista ja muusta, niin voisko siinä olla apua meille... Et onko nimenomaan se, et jos meillä on aikaisemmin on tää lyhytterapiamalli on ollut suosiossa ja nyt me ollaan sit taas siirrytty tähän pidempiä terapiajaksoja suosivaan ajattelumalliin, niin onko se vaikuttanut siihen, et meillä on pidemmät hoitojonot, pidemmät jonot terapeuteille esimerkiksi?

Ben Furman:00:12:28 – 00:15:04 Mielenkiintoinen kysymys. Joo, näin näitä trendejä voi ruveta analysoimaan ja miettimään vähän niinkuin melkein sosiologisesta näkökulmasta. Tänä iltana mä pidän koulutusta saksalaisille terapeutteille. Se on semmonen online academy, että järjestetään erilaisia kursseja ja koulutuksia psykoterapeuteille Saksassa. Saksa on vähän samanlainen maa kuin Suomikin, et siellä on siellä on pitkät terapiat ja siellä tää Krankenkasse, joka on siis tää Kela, paikallinen Kela, ne maksaa aika hyvin terapioista. Saksa panee aika paljon rahaa ihmisten hyvinvointiin ja jos sulla on psyykkisiä ongelmia, se ei oo yhtään niin vaikeeta kuin Suomessa sit saada sitä rahaa siihen terapiaan. Viisi kertaa saa ihan ilman, että tarvii mitään anoakaan. Kun sitä pidetään tutustumiskäyntinä. Mutta näissä kaikissa terapiamaissa, missä terapia on trendikästä, niin kaikissa on sama ongelma, että jonot alkaa kasvaa, että ihmiset ei pääse terapiaan. Kun monia- Hirveän paljon nyt meidät kaikki on uskoteltu, että me tarvitaan terapiaa. Nyt me uskotaan vihdoinkin, et me tarvitaan terapiaa, niin nyt sit tulikin hirveät jonot. Ihmiset joutuu jonottaa vuosikausia- No ei vuosikausia, mut joskus joutuu odottaa kokonaisen vuoden tai jopa kaksikin vuotta, että sä pääset siihen sun... Ikään kun on ajatellut, että tuolta se pelastus löytyy ja kahden vuoden kulttua mä pääsen, nyt mun täytyy kärvistellä tai meidän lapsen pitää kärvistellä tai meidän koko perheen pitää kärvistellä kunnes me päästään. Niin Saksassakin on herätty tähän jono-ongelmaan, että ihmiset joutuu liian kauan jonottaan. No, tähän jono-ongelmaan herääminen tietenkin herättäis mielenkiinnon; oisko olemassa jotain lyhyempiä keinoja? Oisko olemassa? Sit kukaan ei oikein tahdo uskoa; ei se voi olla mahdollista, ihmiset tarvii paljon apua tää on huijausta, ihmisiä valehdellaan uskomaan, että he voisivat saada jostain lyhyemmästä apua, niin sitten... Saksassa ne otti yhteyttä muhun, kun ne tiesi, että mä edustan tämmöstä lyhytterapia-koulukuntaa tai -oppia. Mä oon kirjoittanut kirjoja, niitä on käännetty saksakikin, niin sit ne otti yhteyttä, jos mä voisin pitää siitä suht uudesta muodikkaasta konseptista. En tiedä ootko kuullut, mut sen se on englanniksi "single session therapy".

Markus Suominen:00:15:04 – 00:15:10 Okei.

Ben Furman:00:15:04 – 00:17:23 Se on suomeksi "käynti kerrallaan terapia" ja se on Suomessa evankelinen kirkko tarjoaa tätä käynti kerrallaan terapiaa. Ne kutsu sitä nimellä "walk in", "kävele sisään". Ja siitä on saatu hirveän hyviä tuloksia ympäri maailmaa. Ja se on todellakin käynti kerrallaan, että sä et ala mitään viikottain nyt seuraava kaksi vuotta tai seuraavat viisi vuotta. Sä todellakin varaat sen ajan sille terapeutille lähtökohtana, että sä voit saada tästä yhdestä istunnosta nyt avun. Ei sitä voi taata, et sä saat tästä yhdestä istunnusta. Voi olla, että sä tarviit kaksi tai kolme istuntoa, mut me yritetään auttaa sua ihan niinku tässä... Me ainakin yritetään! Ei se välttämättä auta, kokeillaan, jos me pystyttäis auttaa sua ihan yhdessä istunnossa. No sä voit ymmärtää, että ihmiset näkee punaista kun ne kuulee tämmöisen ajatuksen, kun ne on tehnyt vuosikausia pitkiä terapioita. Mutta tota, sit ne otti yhteyttä Saksasta ja sanoi voisinks mä pitää tämmöisen seminaarin online Zoomissa saksalaisille terapeuteille tämmöisestä yhden-kahden-kolmen kerran terapiasta; single session therapy; käynti kerrallaan terapiasta. Ja mä sit suostuin mielelläni, mä olin että "Ai no, joko Saksassakin on vähän herätty tähän lyhytterapia ajatteluun". Joo, kun heillä on niin hirveät jonot, niin heidän täytyy miettiä miten he saisi koulutettua terapeutit tekemään tämmöstä lyhyempää terapiaa. Niin sitten kun mä pidin sen, niin tuli puhelu, että voitko pitää uudestaan, et nyt kysyntä on alkanut kasvaa. Niin nyt Saksassa synty niin kova kysyntä, et sit toinenkin firma otti muhun yhteyttä. "Voitko sä meidänkin firmalle? Mekin ollaan täällä online koulutusfirmalla", siis jatkokoulutusfirma. Niin tuota, mä olin ilahtunut siitä, että Saksassakin, johtuen nimenomaan näistä jonoista, niin ihmiset etsii nyt kovasti ratkaisuja siihen miten näitä jonoja saatais purettua. Ja tää idea, että tarjotaan semmosia lyhyitä vähän niin kuin isku; heti kun sulla on se hätä, niin saat heti tulla.

Markus Suominen:00:17:23 – 00:17:26 Niin, se on semmonen terapiabolus.

Ben Furman:00:17:23 – 00:18:04 Joo, bolus. Hyvä kun sanoit bolus. Se on niinku bolus ja sit sä saat- "Ai mä pääsin heti? Oi wau mahtavaa." No mut tää on vaan bolus. "Joo joo, mulle kelpaa bolus, ihan hyvä. Mä otan boluksen melkein mieluumminkin kun sen pitkän terapian." Niin sit yhtäkkiä ihmiset tykkääkin tämmöisestä bolusterapiasta ja Suomessa on saatu erittäin hyviä tuloksia. Kemijärvellä, perheneuvolassa ja sit on saatu kirkon puolella, kun on perustettu näitä walk-in klinikoita, minne todellakin saa suunnilleen kävellä sisään, niin ehkä saksalaisetkin vähitellen innostu ajatuksesta.

Markus Suominen:00:18:01 – 00:18:08 Toi on tosi mielenkiintoinen konsepti, et on nimenomaan yksittäisiä käyntejä.

Ben Furman:00:18:04 – 00:18:20 Sä muuten keksit nyt sille tosi hyvän nimen toi bolusterapia, aivan loistava. Kokoajan me ollaan mietitty miksikä hitoksi tätä pitäisi kutsua, koska se nimitys "single session therapy", niin se on harhaanjohtavaa, koska ei se nyt vaan oo yks kerta.

Markus Suominen:00:18:20 – 00:18:46 Joo siis, mä ajattelin, kun sä mainitsit näistä nimistä, niin mä meinasin kysyä, et onko tässä nyt käynyt tämmönen pieni käännösvirhe, että et se on "single session therapy" ja sitten suomeksi on "käynti kerrallaan". Mä ajattelin, et nimenomaan englantia puhuville se on semmonen, että kerralla done ja sit taas Suomessa se on semmonen, et okei no ei nyt ihan mennä sinne vielä, et otetaan käynti kerrallaan.

Ben Furman:00:18:46 – 00:21:10 Jos sä haluat kuulla sen koko tarinan, niin se menee niin, et se oli yksi israelilainen tutkija, joka oli jenkeissä ja se huomasi siellä Kaiser Permanente-nimisessä tämmösessä... Mikä se on? HMO, Health Maintenance Organization, varmaan vakuutusyhtiöiden tarjoama terveyspalvelu Amerikan laajuinen. Niillä on paljon toimipisteitä ympäri... Varmaan niillä on sairaaloitakin, mutta joka tapauksessa hän oli siellä, oli tutkijana vierailevana ja sitten kysy, "Mitä nää kaikki paperipinot on täällä?" "Joo, ne on meidän potilaita jotka on keskeyttänyt terapian. Ne on jäänyt tuohon sitten pöydälle kaikki." Niin niitä oli satoja ihmisiä. Ne oli keskeyttänyt heti alussa, et oli heidät ohjattu tämmöiseen vakuutusyhtiön korvaamaan terapiaan. Se ei varmaan oo yhtä pitkä ku Suomessa, mut kuitenkin tyyliin 10-20 kertaa. Niin sitten ne on jättänyt kesken ihan yhden käynnin tai kahden käynnin jälkeen. Hän voisi tutkia näitä, että miksi ne jättää kesken. Eiks ne oo tykännyt siitä terapeutista vai kieltääks ne omat ongelmansa? Onko niillä joku psykologinen syy, et miksi ne jättää- Se on paha juttu jos ihmiset jättää terapian kesken. Niin sit hän soitteli niille perään, niin oliko sit 70... kuitenkin yli puolet mut 70% tai jotain ni sano: "Oli niin hyvä, että kiitos avusta, en mä tarvinnut enempää". Ei voi olla totta, kaikki keskeneräiset, kaikki jotka on jättänyt terapiansa kesken on tosi tyytyväisiä. "En mä tarvinnut, se autto jotenkin niin hirveästi se ekaa kerta". Ja sit se kirjoitti kirjan tästä tutkimuksesta ja ei hän keksinyt... Sen nimi on Moshe Talmon, psykologi, ei lääkäri. Niin sit se kirjoitti siitä kirjaa, niin se kustantaja sanoi: "Pannaan tälle nimeksi Single-Session Therapy". Se yritti protestoida: "Älä nyt semmosta nimeä sille laita. Ei tää mitään- Tää on tutkimus siitä, että jotkut ihmiset saa apua yhdestä kerrasta" ja sit hän yritti saada selville, et mitä pitää tapahtua, et voi saada apua yhdestä kerrasta. Niin sit sille kirjalle tuli se nimi, koska kustantaja määrää mikä kirjan nimi on, siitä se sit jäi tommonen vähän niinkun virheellinen nimi.

Markus Suominen:00:21:10 – 00:21:14 Eli se on brändätty vähän vaan hassusti.

Ben Furman:00:21:10 – 00:21:45 Se on vaan brändetty kustantaessa. Niitä on muitakin kirjoja. Eikö sekin ole se... Mä en tiedä, mä mä arvaan, et se suosittu kirja, mitä Suomessakin on luettu vaikka kuinka paljon "Idiootit ympärilläni", eka kun mä kuulin sen nimen, ja sit kun mä tiesin mitä se kirja käsittelee, ni "Tää on varmaan kustantajan keksimä. Ei kukaan psykologi kirjoita kirjaa, jonka nimi on Idiootit ympärilläni." Kuitenkin se kirja käsittelee persoonallisuustestiä, tiettyä testiä, ihmistyyppejä. Ei sen nimi voi olla Idiootit ympärilläni, mutta myy ku häkä.

Markus Suominen:00:21:45 – 00:21:49 Niin raflaava nimi, niin sillä saadaan hyvin kauppaaa aikaiseksi.

Ben Furman:00:21:49 – 00:22:09 Joo, mut nyt oon yrittänyt vähän päästä eroon siitä Single-Session Therapy- nimityksestä myös englanniksi. Siitä käytetään joko walk-in, kävele sisään tai sit käytetään tätä "One Session At The Time". Vähän pitkä ilmaisu, mutta tää terminologia tässä on vähän hankalaa ehkä just sen kirjan nimen takia.

Markus Suominen:00:22:09 – 00:22:13 No mutta tätä Markus Suomisen tavaramerkkiä, bolusterapiaa saa...

Ben Furman:00:22:13 – 00:22:17 Tästä mä tykkäsin niin paljon, joo.

Markus Suominen:00:22:13 – 00:22:17 Sitä saa kyllä sit lainata.

Ben Furman:00:22:17 – 00:22:26 Joo, tosi hyvä koska ihmiset varmaan; "Joo mä otan ton bolusterapian, mua se voisi auttaa."

Markus Suominen:00:22:21 – 00:22:33 "En mä tommosella infuusiolla mitään tee." Miten tässä Single-Session Therapyssa niin... Onko sitä- Kuinka paljon sitä on tutkittu ensinnäkin?

Ben Furman:00:22:33 – 00:22:37 Joo, sitä on tutkittu ja kongresseja on ja kirjallisuutta aika paljon.

Markus Suominen:00:22:37 – 00:22:49 Onks siitä saatu mitään tulosta vielä, et kuinka paljon siitä hyödystä tulee oikeesti niinku että sitä terapiaa muutetaan ja kuinka paljon siitä hyödystä tulee siitä että sinne on helpompi pääsy?

Ben Furman:00:22:49 – 00:22:54 Joo, varmaan aika vaikea kysymys vastata, mut se se menee...

Markus Suominen:00:22:54 – 00:22:58 Eikä tarvii vastata asiantuntijana. Ihan vaan semmonen pohdinta.

Ben Furman:00:22:58 – 00:24:25 Joo, se on hyvä hyvä pohdinta. Mutta tota, se tiedetään et se on jotain 60-70% luokkaa, jotka sanoo että en mä tarvii, mulle riitti tää bolus. Tai sitten että mä mä kävin siinä yhdessä boluksessa, mä otin vielä toisen boluksen ja sitten mä en enää tarvinnut. Mä oon tyytyväinen. Ja Suomessakin samanlaisia lukuja on saatu, mutta ehkä jotenkin täytyy ymmärtää, et se on se kuvio on tää, että meillä on mahdollisuus tarjota sulle terapiaa, mut sä joudut odottaa vuodeen tai puoli vuotta tai jotain. Mut jos sä haluat, niin sä voit kokeilla tätä bolus. Se on vaihtoehto. Sit ihmisen täytyy päättää; "Joo, mä haluan tuon bolus, mä uskon et se voisi mua auttaa. Mä otan sen." Ja sitten se on tietenkin valikoitu joukko, koska siihen joukkoon tuli ne jotka valitsi sen, jotka halusi sen. Niin tälläkin voi olla merkitystä, et jos sä itse uskot, että sä ehkä voisit saada apua vähän lyhyemmästäkin boluksesta, niin sitten sä saat siitä apua. Ihminen saa apua siitä, mihin se uskoo. Jos sä uskot, etä se Jeesus auttaa, niin sitten se Jeesus auttaa. Jos sä uskot, etä se lääke auttaa, niin sit se lääke auttaa. Jos sä et usko että se lääke auttaa, niin ei se lääkekään auta.

Markus Suominen:00:24:18 – 00:24:55 Voisko soinä olla työkalua, et jos meillä olisi tämmöinen erillinen... Että kun varmasti siis pidempiaikainen terapia on myös todettu hyödylliseksi erityisesti varmaan tietyissä oireissa ja tietyissä ongelmissa, niin voisko tämmönen Single-Session Therapy olla tämmöninen niinku odotusajan terapia, et jos sais nimenomaan tämmösen boluksen, millä sitä odotusaikaa ja sitä odotusajan ongelmaa pystyis vähän karsimaan tai siirtämään ehkä tuonnemmaksi?

Ben Furman:00:24:55 – 00:25:33 Moni niistä, jotka hakee terapiaa, jos ne sais sitä bolusterapiaa, niin ei ne tarvi sit. Ne sanoo, että en mä tarviikaan sitä, että mä oon pärjännyt nyt ihan hyvin tällä boluksella. Mä oon pärjännyt nyt ihan hyvin. Katotaan sit joskus myöhemmin, jos mä tarviin. Ja se sen koko idea on se, et voitais vähentää niitä jonoja ja vähentää sitä terapian tarvetta, koska niin moni ihminen hyötyisi tommosesta bolustyyppisestä avusta ja vanhemmat hyötyisi, kun niillä on lasten kanssa ongelmia, niin ne vois saada paljon apua. Perhe voi saada apua. Ja se ei nyt tarkoita, että kaikki saa, mutta hämmentävän suuri osa.

Markus Suominen:00:25:33 – 00:25:59 Niin ja mun mun mielestä myös vähän ehkä ajatuksena semmoinen et... No siis se mun seuraava kysymys, et miksi näin ei tehdä, mutta nimenomaan se et miksi sitä ei yritetä, koska jos me voitais siinä jonossa karsia jo sieltä 60-70% ihmisistä pois siitä terapiatarpeesta, niin tää loppu 30-40%:han saisi varmasti huomattavasti laadukkaamman hoidon, millä me saatais huomattavasti laadukkaampia lopputuloksia myös näille potilaille.

Ben Furman:00:25:59 – 00:26:15 Joo. Mut nää päätökset kun mielenterveyttä hoidetaan, niin ne päätökset ei oo sillä tavalla potilaan näkökulmasta koskaan tehty. On vähän kauheeta sanoa.

Markus Suominen:00:26:10 – 00:26:15 Aika raflaava lause.

Ben Furman:00:26:10 – 00:28:05 Mut ei ne oo missään maailmassa ne ei oo potilaiden näkökulmasta, mielenterveysjärjestelmiä ei koskaan kehitetä potilas edellä, vaan niitä kehitetään ammattiliitot edellä. Mitä psykiatrit haluu, mitä psykologit haluu, mitä terapeutit haluu? Terapeutillehan on paljon edullisempaa, jos sä oot yksityisvastaanotolla ja pidät terapiaa, niin sunhan kannattaa mieluummin ottaa niitä Kelapotilaita, jotka saa tasaista tuloa. Pari vuotta tulee tasaista tuloa. Et sehän olis sen ammatin kannalta paljon parempi sellainen kontrakti, kun et sä joudut koko ajan uusia asiakkaita jostain hakemaan ja sit sä hoidat niitä pari kolme kertaa, niin ei siinä oo mitään järkeä. Sen ammatin harjoittamisessa sä oot taloudellisissa vaikeuksissa. Psykiatrit taas ympäri maailmaa, niin mun ammattikunnan ongelma on ollut se, et jos sä teet terapeuttista psykiatriaa, niin se aina se istunto on aika pitkä. Ne on 45 minuuttia, 50 minuuttia. Sun pitää ehkä tavata perhejäseniä. Sun pitää- En tiedä pitäisikö ihan kotikäynnilläkin joskus käydä. Se on niinku työtä ja sit sä katot sun kollegoita, jotka vaan määrää lääkkeitä ja ne kerkii ottaa neljä viis potilasta tunnissa. Ne rikastuu siinä työn touhussa, niin se on ihottavaa katsoa sitten jos sä oot terapeuttisesti orientoitunut psykiatri. Sen takia psykiatria koko ympäri maailman on muuttunut niin, että monissa maissa psykiatrit ei edes opiskele mitään terapiaa, vaan ne vaan opiskelee näitä lääkkeitä ja niiden määräämistä.

Markus Suominen:00:28:05 – 00:28:28 Toi avasi mulle kyllä uuden ajatuksen nimenomaan tästä, et kun... No jenkeistähän tietysti kuulee nimenomaan paljon tästä ongelmien medikalisaatiosta ja siitä, et kaikkeen määrätään vaan läähkeitä, niin en mä ees oo ajatellut sitä ton kautta, et periaatteessa se tapahtuu Suomessakin, mut vaan yhden koukun kautta, et siinä on tää yksityisten puulaakien maksama palkkio välissä, mistä se raha tulee sit lääkärille.

Ben Furman:00:28:28 – 00:28:52 Joo. Tää ei oo mikään maailman mielenkiintoisin puheenaihe tää, miten nää rahavirrat ja Kela, miten mitä Kela maksaa, mitä Kela päättää maksaa, miten se vaikuttaa mielenterveyden hoitoon, minkälaiset trendit trendaa. Ja sit sekin on iso kysymys minkä takia Suomessa nyt on alkanut trendaa tää niin sanottu käyttäytymisterapia? Sä tiedät tää...

Markus Suominen:00:28:52 – 00:28:56 CBT.

Ben Furman:00:28:52 – 00:28:59 Juu. Englanniksi ne sanoo Cognitive Behavioral Therapy.

Markus Suominen:00:28:56 – 00:28:59 Joo.

Ben Furman:00:28:59 – 00:29:15 Ruotsiks ne sanoo KBT på svenska. Se on niinkun Kognitiv... B... Emmä muista No joka tapauksessa, saksaksi se on "fau-tee".

Markus Suominen:00:29:09 – 00:29:15 Fau-tee?

Ben Furman:00:29:15 – 00:31:01 "Fau-tee". "Fau" tarkoittaa V:tä ja "tee" tarkoittaa T:tä. Se on Verhaltenstherapie. Mä oon oppinut siellä Saksassa, mäkin osaan sanoa "fau-tee". Mutta monet niistä terapeuteista, jotka tulee tänä iltana mun kurssille, niin ne on "fau-tee"-terapeutteja eli käyttäytymisterapeutteja tai kognitiivisia terapeutteja. Ja se tarkoittaa, että tää on alkanut nyt onneksi kiinnostamaan tää Single-Session Therapy tai tää Käynti kerallaan-terapia, niin se on alkanut kiinnostaa terapeutteja riippumatta mikä alkuperäinen koulutus niillä on. Mut se mua on vähän huolestuttanut, kun täällä Suomessa nyt ja Ruotsissa ja Englannissa, monissa maissa tää "fau-tee" elikkä tää kognitiivinen terapia tai kognitiivis-behaviaraalinen terapia, mikskä sitä nyt aina milloinkin kutsutaan, niin se on saanut tämmösen dominantin diskurssin aseman. Se on päässyt tämmöiseen niinku valta-asemaan. Tiedän paljon terapeutteja Suomessa, jotka inhoo sitä ajatusta, et yksi koulukunta... Mut aina se taitaa olla niin, et joku koulukunta vaan valtaa, ihan niin kuin poliittinen puolue, et joku poliittinen puolue vaan on sitten vallassa, et niillä on hyvät suhteet ja ne on hyvin osannut pelata noi pelimerkkinsä, että aikoinaan se psykoanalyysi oli pelannut hyvin pelimerkkinsä. Ja kyllä mekin ollaan yritetty tätä ratkaisukeskeistä ajattelua täällä Suomessa levittää, mut ei ole ollut ihan helppoa. Meillä on kuitenkin nytten Kelan korvaamista terapioista aika iso osa on nyt sitten näitä ratkaisukeskeisiä terapioita.

Markus Suominen:00:30:57 – 00:31:01 Joo.

Ben Furman:00:31:01 – 00:31:05 Yllätys, yllätys. Mut on se kestänytkin 40 vuotta.

Markus Suominen:00:31:05 – 00:31:10 No mutta se on hyvä alku.

Ben Furman:00:31:05 – 00:31:25 Mun työkaveri Tapani Ahola aina laskee leikkiä; "Kyllä nää kuule jutut vielä tosta menee, meillä tosin kasvaa perse jo koiranputkea, mutta..." Ne on hitaita muutoksia mielenterveyden ja terveydenhuollon alalla yleensäkin.

Markus Suominen:00:31:25 – 00:31:43 Luonnollisesti. Miten tällaisen peruspulliaisen näkökulmasta, niin miten miten nää terapiamallit oikeesti käytännössä eroo toisistaan? Et jos mä nyt hakeutuisin nimenomaan tämmöiseen kognitiivis-behavioristiseen terapiaan versus se, että mä tulisin käynti kerrallaan-terapiaa, niin millä tavalla se näyttäytyisi erilaisena?

Ben Furman:00:31:43 – 00:34:48 Tosi mielenkiintoinen kysymys, koska ne on... Mä eilen tein sen, mä laitoin tota tohon ChaGPT:hen mä laitoin kaksi eri terapiasuuntausta. Toinen oli tää ratkaisukeskeinen ja toinen oli sit semmonen kiinnostava Saksassa kehitetty, ehkä jotenkin tänne "fau-tee" verhaltenstherapie perinteisiin kehitetty menetelmä, jonka nimi on narratiivinen altistusterapia. Mä kysyin; jos verrataan näitä kahta lähestymistapaa, narratiivista altistumisterapiaa ja sitten tätä ratkaisukeskeistä, niin et voiks sä chatGPT verrata, niin mun täytyy sanoa, että aika hyvä analyysi siinä tuli. Ihan melkein taulukon muodossa, että mitä yhteistä niillä on ja missä kohtaa ne eroaa. Tällaisen vois tehdä periaatteessa minkä tahansa kahden eri tai kolmenkin eri terapia muodon välille, et sä voit oikein kunnolla analysoida; tässä uskotaan näin ja tossa taas painotetaan tota ja tässä painotetaan tota. Tuloksethan on tutkimusten mukaan kaikilla terapian menetelmillä suunnilleen yhtä hyvät, niin sekin on yksi painava syy siihen, että mikään terapiamenetelmä ei saisi muodostua niin dominoivaksi. Et tää mukamas on ainoa hyvä, kun ne muutkin on ihan hyviä, että se on semmoinen ikuinen havainto ollut ja mitä on toitotettu jo paljon. Sitä kutsutaan vielä Dodo-lintu efektiksi. En tiedä ootko kuullut tätä Dodo-lintu? Se on siitä Liisa Ihmemaa-kirjasta. Sä ehkä muistat sen tarinan, kun siellä oli joku juoksukilpailu. Mä oon lukenutkin sen vielä jostain kohtaa. Siinä on juoksukilpailu ja sitten en muista kuka sen juoksukilpailun... Joku mursu vai mikä se järjesti. Ja sit se piirsi semmoisen ison kehän, minkä sisällä kaikkien piti juosta siellä sisällä. No sit joku; "No mitä hittoa, että me täällä juostaan, mistä me tiedetään kuka voittaa, jos me täällä vaan sikinsokin juostaan täällä ympyrän sisällä?" Ja sit se, muistaakseni se oli mursu, niin se sanoi, että kaikki voittaa. Mä en muista miten se sanonta meni, mutta kaikki osallistui ja kaikki voittaa. Mut se oli se idea, että siinä Alice In Wonderlandin juoksukilpailussa kaikki voitti. Niin sama on tässä terapiamaailmassa, sitä kutsutaankin sillä sanalla Dodo-efekti. Aina kun verrataan eri terapiasuuntauksia, niin suunnilleen yhtä hyvin ne pärjää. Joku voi olla vähän halvempi kuin toinen, mutta tulokset on samaa luokkaa. Mut mitä eroa niissä on? No, mua on itseasiassa enemmän alkanut kiinnostaa mitä yhteistä niillä on, koska niillä on aika paljon yhteyksiä kaikilla menetelmillä.

Markus Suominen:00:34:48 – 00:34:50 Ihan varmasti.

Ben Furman:00:34:48 – 00:36:33 Joo. Se oli musta hirveän mielenkiintoista, koska just tää narratiivinen altistusterapia trauman kokeneille ihmisille, jota on paljon käytetty ympäri maailmaa, Afrikassa ja köyhissä maissa, kun se on aika yksinkertainen ja maallikot voi sitä toteuttaa jotka on koulutettu, niin siinä oli kans paljon yhteyksiä tähän ratkaisukeskeiseen ajatteluun. Kiva nähdä. Ja sitten mä kuuntelin eilen viimeksi yhtä nettiluentoa aiheesta... Mikä se oli se? Joo, se oli semmonen Imagery Rescripting Therapy. Voi, näitä on niin hirveästi. Mutta joka tapauksessa Imagery Rescripting. Se oli tämmöinen käyttäytymisterapian piirissä kehitetty uusi menetelmä. Katoin videon, missä tää terapeutti näytti miten se teki tätä imagery rescriptingia sen asiakkaan kanssa. Mä katoin sen koko videon ja mua vähän niinku nauratti ja itketti, kun se mitä se teki, minkä nimi oli nyt Imagery Rescripting-menetelmä, josta on sit kirjoja kirjoitettu ja ihmiset käy kursseja ja opettelee, niin se oli ihan perinteistä hypnoositerapiaa, että sitä on tehty iät ja ajat eri nimellä. Ja tää on yksi meidän alan iso ongelma, et ihmiset keksii koko ajan vanhoja juttuja uudestaan. Antaa niille uusia nimiä ja sit tulee kursseja ja koulutuksia ja sit niistä kursseista sitten joku tiena aina rahaa, mut ei aina muista sanoa, että by the way tää on keksitty jo 50 vuotta sitten.

Markus Suominen:00:36:30 – 00:36:33 Niin, tää on ihan olemassa oleva konsepti.

Ben Furman:00:36:33 – 00:36:38 100 vuotta sitten. Se on vaan eri niminen.

Markus Suominen:00:36:33 – 00:36:43 Joo. Onks... Siinä on siis taustalla raha?

Ben Furman:00:36:38 – 00:36:48 Kyl mä luulen. Ja varmaan vähän prestige.

Markus Suominen:00:36:43 – 00:36:48 Niin, tottakai.

Ben Furman:00:36:43 – 00:36:55 Ei se aina raha, se on myös se prestige. Että sitä halutaan tietenkin sitä arvostusta.

Markus Suominen:00:36:48 – 00:37:12 Okei. Mut se, mitä mä ajan takaa on se, et... No esimerkiksi mun kohdalla, mä kuljen elämässä keskivaikean masennusdiagnoosin kanssa ja ja oon siis käynyt terapiassa aikaisemmin. Nimenomaan se oli muistaakseni tämmöstä kognitiivis-behavioristista terapiaa.

Ben Furman:00:37:12 – 00:37:16 No joo. No sit sulla on kokemusta. Joo.

Markus Suominen:00:37:12 – 00:37:37 Ja... No itse asiassa siitä mulla on miljoona kysymystä muutenkin, et mikä sun näkemys tähän on, mutta... Esimerkiksi tässä mun terapiakäynneissä, niissä keskityttiin aika paljon nimenomaan siihen, että miten mä koen maailman, miten mä näen maailman, miten maailma vaikuttaa muhun ja miten mä...

Ben Furman:00:37:33 – 00:37:37 Ja miten sä tulkitset...

Markus Suominen:00:37:37 – 00:37:41 Miten mä tulkitsen maailmaa.

Ben Furman:00:37:37 – 00:37:54 Ja miten sä ajattelet. Se kognitiivinen nimikin tulee siihen, että tutkitaan sitä miten ihminen ajattelee, mikä ennakkoluuloja ihmisellä on ja mistä ne ennakkoluot ehkä on peräisin.

Markus Suominen:00:37:51 – 00:37:58 Joo, tämmöistä sisäistä ajattelumallia siinä hirveästi perattiin.

Ben Furman:00:37:54 – 00:38:25 Joo kyllä, joskus vitsailtu siitä, että se on ratkaisu; hei toi kognitiivinen. Kun tietenkin nää terapiasuuntaukset on aina sotajalalla keskenään, niin sitten siitä on vitsailtu siitä kognitiivisesta terapiasta. Se on niinkun, että "Tule minun luokseni, niin minä opetan sinun, miten sinun pitää ajatella asioista" ja "Okei, no nyt mä teen kirjallisia tehtäviä, ei siis saisi ajatella näin. Pitäisi ajatella näin", mut tää on tämmönen niinku...

Markus Suominen:00:38:25 – 00:38:28 Mut sitä siinä on...

Ben Furman:00:38:25 – 00:38:28 Siinä on kyllä aika paljon sitä.

Markus Suominen:00:38:28 – 00:38:31 Tossa on totuutta.

Ben Furman:00:38:28 – 00:39:24 Joo ja ratkaisukeskeiset ei oikein halua allekirjoittaa mitään sellaista, että mä opetan sua, miten sun pitäisi ajatella maailmasta. Et siinä on taas eri filosofia. Siinä on vähän semmoinen filosofia, että sä oot kekseliäs ihminen ja sä oot luova ja mun tehtävä on auttaa löytää se sun luovuus mikä sulla on ja sä löydät itse ratkaisuja noihin sun noihin. Sä oot nyt jo löytänyt monta hyvää ja jos me otetaan vielä sun sun perhettä ja ystäviä mukaan, niin sithän me vasta keksitäänkin tai sinä keksit itse ratkaisuja sun ongelmiin. Siinä on eri lähtökohta ja tää vähän tökkii. Sanotaan, että mulle vähän tökkii se, että joku tulee antaa sulle kotitehtäviä, et sä opit ajattelemaan oikein tästä maailmasta ja et sun ajatukset on jotenkin virheellisiä. Mut ihan hyviä tuloksia silläkin on saatu.

Markus Suominen:00:39:22 – 00:39:24 Niin, niin.

Ben Furman:00:39:24 – 00:39:29 Et ei se niinku tarkoita, että toi on huono. Toi on vaan eri filosofia.

Markus Suominen:00:39:29 – 00:39:49 Mut miten esimerkiksi nyt tässä mun tilanteessa, kun just kävi terapiassa ja kävi juttelemassa ammattilaisen kanssa ja siinä oli nää tietyt mallit, tietyt tehtävät, mitä tehtiin ja niin poispäin, niin miten se olis käytännössä eronnut, jos mä olisin mennyt tämmöseen by session terapiaan, käynti kerrallaan terapiaan?

Ben Furman:00:39:49 – 00:39:54 Joo, kyllä se varmaan olis eronnut.

Markus Suominen:00:39:49 – 00:39:59 Mimmonen se prosessi olis ehkä ollut siinä tilanteessa?

Ben Furman:00:39:54 – 00:40:07 Joo... Oliko sulla niin, että sulle sanottiin et nyt sä saisit käydä tietyn määrin, et se etukäteen määrättiin kuinka paljon?

Markus Suominen:00:40:03 – 00:40:09 Joo. Mulla oli siis... Kävin työnantajan terveysvakuutuksen kautta sain silloin...

Ben Furman:00:40:07 – 00:40:09 Joku 20 kertaa?

Markus Suominen:00:40:09 – 00:40:12 25 kertaa.

Ben Furman:00:40:09 – 00:40:12 25, joo...

Markus Suominen:00:40:09 – 00:40:17 Tähän täytyy palata vielä myöhemmin, tähän terapian määrään.

Ben Furman:00:40:12 – 00:43:05 Joo. Mut kun ne on ne käyttäytymisterapia pohjaiset mallit ne on kehitetty niinku... Ne on tieteellisesti tutkittuja malleja ja ne on niin kuin; nyt täytyy noudattaa tätä tiettyä mallia, muuten tästä tutkimuksesta ei tuu mitään. Ne on strukturoituja tai mallinnettuja, miten sen nyt haluaa sanoa. Ja sitten kun niitä tutkitaan, niin kaikkien terapeuttien täytyy just noudattaa sitä samaa kaavaa, et se on aika jäykkä se malli. Mut sit voidaan näyttää "kato nyt tästä saatiin hyvät tulokset", että nyt kaikkien täytyy tehdä just- Sit täytyy pysyä tässä sapluunassa, että muutenhan ei me tiedetä, kun se tutkimustulos osoitti, että se sapluuna oli hyvä, niin nyt... Niin siinä on tämmöinen vähänn ongelma. Ja sit tässä, jos sanoo, mä sanon nyt lyhytterapia, kun niitäkin on niin monenlaisia, niin se on vähän huono sana. Mut se mitä mä oon oppinut ja mitä mä oon opettanut monta vuotta, niin siinä ihannetapauksessa, ei tääkään aina pidä paikkaansa, ihannetapauksessa kun sä tuut, niin sulle ei sanota et sun pitää käydä 20 kertaa. Sulle sanotaan, että yritetään auttaa sua ja jos yksi kerta riittää niin hyvä on. Jos ei riitä niin tuu toisen kerran ja jatketaan niin kauan kun tarvii. Et siinä on toisenlainen lähtökohta ja sitten se on paino enemmän tulevaisuuspainotteista ku menneisyyspainotteista. Yleensä, jos ihminen haluaa puhua menneisyydestä, niin ei se mikään kielletty puheenaihe tietenkään ole, mutta se on enemmän, että... Siinä on yksi kysymys, joka on aika keskeinen se, että jos oletetaan, että näistä meidän keskusteluista on sulle jotain apua, näin se alkaa. Saksaksi: Mal angenommen, olettakaamme että. Let's suppose englanniksi. Niin sitten, se "let's suppose", se kysymys joka alkaa sillä let's suppose ja oletetaan että tästä on hyötyä ni mistä sä tuut sen huomaamaan että tästä on hyötyä? Mikä on ensimmäinen pieni merkki siitä, että sä huomaat etttä tässä on nyt jotain tapahtunut, että en oo ihan varma vielä mutta tuli vähän optimistisempi olo ku tää tapa, mä jaksoin nousta sängystä, mä ajattelin yhdestä asiasta vaan eri tavalla ku mä yleensä ajattelin. Mä puhuin sen ihmisen kanssa, jonka kanssa mulla oli niin vaikeeta puhua. Sä alat määrittelee sitä omaa toipumista ja sitten... No mistä sä tietäisit, et sun ei enää tarvii tulla tänne? Sekin on tyypillinen ratkaisukeskeisessä... Mitä pitäis tapahtua, et sä sanoisit: "Mä en enää tänne tuu, mä en tarvi sua enää. Kuule mä en sua enää tarvi. Mä pärjään tässä ihan hyvin jo itekin." Niin sitä tavallaan kartoitetaan sitä toipumisen tietä tai sitä edistymisen tietä aika tarkkaan.

Markus Suominen:00:43:03 – 00:43:05 Joo.

Ben Furman:00:43:05 – 00:44:20 Vähän melkein yksityiskohtaisesti. Ja hyvin tyypillinen kysymys, tää on muuten sitä mitä mä opetan sit tänä iltana taas niille niille saksalaisille. Sitten kysytään usein justiin, että ettei kysytäkään et mistä itse huomaat, että sä oot mennyt eteenpäin tai päässyt eteenpäin. Kysytään usein, että mistä sun kaveri, mistä sun ystävä, mistä sun äiti, mistä sun työkaverit, et mistä ne muut ihmiset alkaisi huomaa, niin sitä tavallaan visualisoidaan sitä toipumisprosessia. Mitä tarkemmin ja enemmän sitä visualiso- Ja se en oo minä, joka visualisoin sinun toipumisprosessiasi. Sä saat itse visualisoida sitä sun omaa. Mä vaan kyselen koko ajan. En tiedä onko jo ärsyttäviä kysymyksiä, mut yleensä ihmiset mielellään alkaa visualisoimaan. Jos on masentunut, niin sit on vähän vaikea visualisoida hyvää tulevaisuutta, kun on pessimistinen olo. Mutta jos sut houkutellaan sitten, että no mä annan sulle suklaata, niin sit sä suostut miettimään. Yritetään houkutella ihminen tätä miettimään. Toi on aika erilaista, kun ei kukaan opeta sua miten sun pitäisi ajatella, mut sä saat itse kertoa minkälaisen tulevaisuuden sä itellesi toivot. Toi on enemmän semmista tulevaisuuden rakentamistyyppistä terapiaa. Siinä on erilainen tunnelma.

Markus Suominen:00:44:20 – 00:44:28 Toi on hirveän mielenkiintoinen ajatusmalli nimenomaan, et saadaan ihminen määrittelemään ne maalitolpat.

Ben Furman:00:44:28 – 00:45:02 Joo. Se olis hirveän tärkeä, koska usein jos sanoo ratkaisukesken, niin joku: "Juu, just sellaista, ihmisille pitää antaa ratkaisuja." Tää on just päinvastoin, tässä ei anneta mitään ratkaisuja, enemmänkin vähän ehkä tulisi mieleen coaching. Koska nyt on muotia semmonen coaching ja liike-elämässä käydään coachingissa ja "mä juttelin mun coachin kanssa", niin coachin tehtävähän on kanssa auttaa ihmisiä rakentamaan tulevaisuutta ja coachithan- Niiltä on melkein kiellettykin, et niiden ei kuulukaan mennä ihmisten ikään kuin menneisyyttä sähläämään sinne.

Markus Suominen:00:45:02 – 00:45:05 Niin vaan on tulevaisuuspainotteista nimenomaan se keskustelu.

Ben Furman:00:45:05 – 00:45:24 Se ei kuulu heidän ammattikuvaansa. Mutta tässä ratkaisukeskeisessä on vähän sama kuin coachingissa, että ajatellaan että siitä olis ehkä enemmän hyötyä ihmiselle, mentäis eteenpäin sen sijaan, että korjataan sun ajattelua tai et käydään läpi sun menneisyyden vaikeita kokemuksia.

Markus Suominen:00:45:19 – 00:45:40 Kuulostaa ihan järkevältä ja tälleen maalaisjärjellä ajateltuna, niin se kuulostaa myös aika resurssitehokkaalta, kustannustehokkaalta nimenomaan, et jos sieltä pystyttäis löytämään se, et miten me päästään eteenpäin tästä tilanteesta.

Ben Furman:00:45:39 – 00:45:40 Joo, joo.

Markus Suominen:00:45:40 – 00:45:43 Kuulostaa hyvinkin järkevältä ajattelulta.

Ben Furman:00:45:40 – 00:45:53 Ja siitä on näyttöäkin, et se on kustannustehokkaampaa, mutta poliittiset päätökset ei aina oo siinä rationaalisia.

Markus Suominen:00:45:49 – 00:45:59 Niin. Sit jos puhutaan tämmöisestä, sä oot aika paljon puhunut nimenomaan tämmöisestä arkiongelmien medikalisaatiosta.

Ben Furman:00:45:59 – 00:46:02 Joo.

Markus Suominen:00:45:59 – 00:51:41 Niin... No, palataan siihenkin vielä, mutta mä mietin, et oisko mahdollisesti syytä siirtää sitä ajattelua ehkä vähän toiseen suuntaan, et mitä jos oisikin tämmönen terapian demedikalisaatio. Et kun mun mielestä musta kuulostaa siltä, että nimenomaan tämmönen ratkaisukeskeinen terapia on tosi paljon enemmän semmosta keskustelua ja nimenomaan semmosta, et sä käyt juttelemassa ja avaamassa asioita jonkun kanssa, sen sijaan, että siihen määritellään hirveä struktuuri, määritellään kotitehtäviä ja muuta vastaavaa. Niin onko sun mielestä... Onko siinä ajatuksena tavallaan myös tämmönen terapian demedikalisaatio, et se on ehkä vähän käytännönlähemisempää? Nimenomaan on, mut sit mitä enemmän vakuutusyhtiöt korvaa näitä terapioita, niin se koko vakuutusyhtiön ajattelu on niin erilaista, kun siinä on, että sun täytyy saada diagnoosi, ei sulle voida mitään terapia antaa, ellei sulla ole diagnoosia. Terveydenhoitojärjestelmäkin aina haluaa diagnoosin, niin sit se... No joo, oliks toi nyt niin hyvä idea, että ylipäätänsä laitettiin tuohon diagnoosi, että kyllähän ihmisellä aina on ongelmia, mut mitä se sitä auttaa? Ja sit meillä on tässäkin taas näitä trendejä, et nyt ihmiset halua diagnooseja. Silloin kun mä oon opiskellut, kukaan ei halunnut diagnooseja. Ihmisille lätkäistiin diagnooseja, vaikka ne ei halunnut. Sulle lätkäistiin, että sulla on nyt joku persoonallisuushäiriö tai sulle lätkäistiin, että sulla on skitsofrenia tai sulle lätkäistiin... Ja sä et halunnut ikinä maailmassa niitä diagnooseja itsellesi, ihmiset kartto terveydenhuoltojärjestöjä, ettei ne sais sitä hiton diagnoosia, kun se haittaa heidän duunia ja se haittaa sitä ja tätä. Niin nyt tää maailma on mennyt ihan päälaelleen, koska nyt ihmiset hakee diagnooseja niin, että ne sanoo... Missä mä nyt olin taas, Ruotsissa ainakin ne sano ja Saksassakin, että psykiatrit ja lastenpsykiatrit on kyllästyneet työhönsä, koska pelkkiä diagnooseja vaan koko ajan pitää asettaa, et se tarve saada niitä diagnooseja on kasvanut niin paljon. Saksassa jos sulla on ADHD, jos sun lapsella on ADHD diagnosoitu, niin sä saat vammaistukea Krankenkassenilta. Ja jos sun kahdella lapsella on ADHD diagnosoitu, saat kaksinkertaisen tuen ja jos sulla on neljä lasta ja niillä kaikilla on ADHD diagnoosi, sun ei tarvii käydä töissä ollenkaan, koska se riittää elämiseen se tuki, minkä sä saat niistä neljästä ADHD diagnoosista, jotka sillä lapsella on neljä portaintainen, että sekin riippuu et saatko sä sitä alintaporrasta vai sitä... Mut jos niillä on lääkitys, niin sä pääset isommalle portaalle, niin sit sä saat enemmän sitä tukea. Ja tälleen alkaa näkee, et nää nää diagnoosit ja kaikki tää, se on niin riippuvainen niin monista tekijöistä, että yhteiskunnassa on tämmöisiä trendejä, joita raha säätelee, koska sä saat apua. Ja jos sulla on se diagnoosi, sä voit saada enemmän aikaa jossain ylioppilaskokeessa, jos on hyvin kilpailullinen yhteiskunta ja sun lapsi voisi saada enemmän aikaa ylioppilaskokeissa, vaikka sillä olis ollut vaikeeta, niin saattaisi pärjätä paremmin siellä, niin niistä diagnooseista pidetään kiinni henkeen ja vereen. Täällä on myös tää trendi, että diagnooseja halutaan niin paljon, et lääkärit ei enää haluaisi antaa niitä niin paljon. Ja lääkärit on kusessa; "Mä en enää halua tehdä tätä työtä, kun ei tää mitään muuta ku diagnoosileimojen leimaamista ihmiselle. Tää on tylsää työtä" sanoo lääkärit jo vähitelleen. Ja sit toiset lääkärit taas menee- Ne vaihtaa työnantajaa. Ne menee semmoiseen firmaan töihin, missä vaan annetaan diagnooseja, maksat vähän enemmän rahaa, niin saat varmasti diagnoosin, koska nää psykiatriset diagnoosit on veteen piirrettyjä viivoja. Ja jos tossa on laitos, jonka tehtävänä on määrittää kenellä on autismi ja kenellä on ADHD ja tuossa on toinen laitos, joka kans tekee niin, tuolla laitoksessa 60% saa diagnoosin niistä, jotka hakeutuu sinne ja toisessa 100% saa diagnoosin, jos sinne hakeutuu, niin kyllähän se tietenkin pikkasen herää ajatus. Paljonko tuolla maksaa? Ja minne potilaat menee mieluummin, kun ne halua sen diagnoosin? Niin meillä on tämmöinen diagnoositrendi nyt vahvana ja se ei oo nyt menossa pois, koska siitä saa niin paljon etua siitä diagnoosista. Ja sit on olemassa toinen trendi, et jotkut haluaa taas päästä eroon diagnoosista. Ruotsissa perustettiin Malmöseen semmonen klinikka, jonka tehtävänä oli ottaa pois ADHD diagnooseja. Yleensä tietenkin nuorilta miehiltä, jotka ajattelee, että ne haluaa mennä poliisiksi tai ne halua lentäjäksi tai ne halua johonkin armeijaan johonkin semmoiseen ammattiin, missä sit diagnoosit- Sä et pääse siihen ammattiiin. Sit ne yhtäkkiä herää; "Kauheeta, en mä haluakaan tätä saatanan diagnoosia. Mä haluan päästä tästä eroon". Kuule, ei oo niin helppo päästä eroon. Jos sulla on se, niin sulla on se. No yksi klinikka löyty, mistä sit voi saada apua. Ympäri Ruotsia tuli ihmisiä Malmöseen, että ne pääsisi eroon diagnooseista. Mut on toikin ehkä vähän huolestuttavaa, et halutaan tai päästään eroon diagnooseista sen takia, et pääsee vaikka lentäjäksi, koska todennäköisesti jos sulla on ADHD, sulla on siihen lääkitys, pääset eroon siitä, niin sulla ei enää oo lääkitystä. Ja sit meillä on lääkitsemätön pilotti tuolla.

Ben Furman:00:51:36 – 00:51:41 Joo. Aivan, aivan. Mutta tota...

Markus Suominen:00:51:41 – 00:51:43 On mahdollisuutena.

Ben Furman:00:51:41 – 00:52:10 Joo, mut ne on lääkäreitä, jotka sit tarkistaa, että sulla tietenkin täytyy olla jo lääkitykset lopetettu ja se on jäänyt päälle se diagnoosi. Kun ihmisethän... Miten se nyt sanotaan, paranee, kyllähän monet joilla on ADHD kouluaikana, niin sit kun on aikuisia, niin ei niillä sit enää niin paljon niitä oireita oo. Että kyllähän monet psyykkiset ongelmat, jopa ADHD korjaantuu.

Markus Suominen:00:52:05 – 00:52:46 Joo, joo. Toi medikalisaatio on kyllä muutenkin siis aiheena hyvin mielenkiintoinen. Mä mietin siis taas kerran tätä muna-kana-ajattelua, et kumpikohan siinä on, tai varmasti molemmat on jossain määrin taustalla, mut mietin että onko siinä myös tämmöinen diagnoosien stigmatisaation vähentyminen, mikä... Että onko se seurausta vai onko se syytä? Et hakeeko ihmiset herkemmin diagnooseja sen takia, et niistä ei tuu enää vastaavaa stigmaa vai onko niitten stigma hävinnyt sen takia, et meillä on niin paljon diagnooseja nykyään?

Ben Furman:00:52:42 – 00:54:55 Tosi mielenkiintoinen kysymys, koska se on alunperin se stigma-ajattelu on lähtenyt siitä, et meidän pitäisi saada mielenterveyshäiriöt yhtä vähästigmaisiksi kuin muut sairaudet. Se on sairaus siinä missä muutkin. Alkoholismi on sairaus siinä missä muutkin. Skitsofrenia on sairaus siinä missä muutkin. Ja jotta tätä on yritetty tätä stigmatisointia vähentää, niin on ollut tämmöninen liike vuosikymmeniä jo, missä on yritetty sanoa, että nää on sairauksia. Ja sit jos ne on sairauksia, niin että ihmiset suhtautuis niihin yhtä empaattisesti, kun ne suhtautuu muihin sairauksiin. Jos on syöpä, niin ihmiset on empaattisia. Kirjoitetaan lehdissä, kuinka sä oot kamppaillut sen syövän kanssa, et suhun voi samaistua. Empaattinen suhtautuminen sairauksiin. Mut siinä on vissiin käynyt ihan päinvastoin. Kun jos joku on psykoottinen ja aletaan sit levittää, että se on aivojen sairaus ja se on sairaus siinä missä muutkin, niin vähentääkö se todellakin stigmaa? Siinä voi käydä ihan päinvastoin, että ai sillä on aivot jotenkin vähän pehmeät. Sitähän täytyy karttaa todellakin tätä tyyppiä. Et tää ei oo niin yksinkertainen tää stigman vähentäminen, et se että mielenterveysongelmia selitetään aivosairauksiksi, et ne on neurologisia sairauksia, jotain vikaa sun aivoissa, kemiallinen tasapaino on häiriintynyt. Sinun aivoja... Ihan paskapuhetta. Mut hyvin menee kansaan ja hyvin meni lääkäreihinkin tämmöiset ihan höpöteoriat. Niin sit sä teet siitä aivosairauden, niin vähentääkö se stigmaa vai lisääkö se stigmaa. Ja nykyään yhä useampi on sitä mieltä, että tää koko medikalisaatio on enemmänkin lisännyt stigmaa kuin vähentänyt sitä. Vaikka tarkoitus oli hyvä.

Markus Suominen:00:54:55 – 00:55:14 Niin, siinä on varmaan menty vähän liian pitkälle, et se heiluriliike on mennyt nimenomaan liikaa. Et... No siis toi aivokemia on kans mielenkiintoinen, et kuinka paljon siinä on totuutta oikeesti taustalla.

Ben Furman:00:55:10 – 00:55:14 Ihan höpöä.

Markus Suominen:00:55:10 – 00:55:33 Joo. Siis siitähän just julkaistiin joku tutkimus pari, muutama kuukausi sitten, missä... Eiks siinä tutkimusasetelmassa oli jotenkin, että nimenomaan verrattiin serotoniinitasoja ja dopamiinitasoja kroonisesti masentuneissa potilaissa ja terveessä populaatiossa ja eroja ei käytännössä ollut.

Ben Furman:00:55:33 – 00:56:16 Mä luulen, et niitä tutkimuksia on tehty vuosikymmeniä jo, eikä koskaan todettu mitään merkittäviä eroja, mutta ne jotka nyt uskoo noihin teorioihin, niin se olikin hyvä, kun sit kun kerättiin kaikki tutkimukset niin todettiin et ei oo mitään näyttöä, että olisi jotain vajavuutta serotoniinissa tai muuten. No joo, kyllä se voi olla, ettei siellä mitään serotoniinivajetta, on siellä sitten jonkun muun välittäjaineen. Tieksä, et jos ihminen johonkin uskoo, niin kyllä se nyt uskoo niihin hullu puuroa. Että jos vaikka tieteellinen näyttö todistaa, että tää on höpö juttu tää välittäjäaineteoria, niin sit ne uskoo siihen, ne sanoo, että sitä ei oo vaan löydetty, sitä ei oo vaan vielä löydetty.

Markus Suominen:00:56:16 – 00:56:19 Niin, ei tiedetä että mistä se johtuu, mikä puutos siellä sit sen aiheuttaa.

Ben Furman:00:56:19 – 00:56:22 Joku muu puutos.

Markus Suominen:00:56:19 – 00:56:26 Joo. Kyllä sille joku kemiallinen syy on pakko olla.

Ben Furman:00:56:22 – 00:56:28 Niin koska niitä välittäjäaineita on kuitenkin satoja, niin kai sieltä aina joku löytyy.

Markus Suominen:00:56:26 – 00:56:41 Mut toi on varmaan oikeesti aika helppo ajatuskuoppa mihin pudota, koska kuitenkin siis SSRI-lääkkeillä kyllähän niillä positiivinen vaikutus on kuitenkin et siis...

Ben Furman:00:56:35 – 00:56:46 No ei oo paljon eroa tohon placebon.

Markus Suominen:00:56:41 – 00:56:46 Okei. Okei.

Ben Furman:00:56:41 – 00:56:50 SSRI-lääkkeiden vaikutus on suunnilleen samaa luokkaa kuin sen placebon.

Markus Suominen:00:56:46 – 00:56:54 Koska mä esimerkiksi- Siis mullahan on SSRI-lääkitys käytössä ja haluaisin siitä kovin eroon.

Ben Furman:00:56:54 – 00:57:02 No niin. Mä oon muuten tehnyt niitä, auttanut ihmisiä pääsemään eroon. Monethan halua sitä eroon.

Markus Suominen:00:56:59 – 00:57:02 Joo. En ihmettele yhtään.

Ben Furman:00:57:02 – 00:57:06 Sivuvaikutustentakia.

Markus Suominen:00:57:02 – 00:57:14 Mulla ei sinänsä ehkä sivuvaikutuksia ole, enemmän se on tommonen periaatteellinen, et mä en haluaisi olla riippuvainen ulkoisesta kemiasta...

Ben Furman:00:57:10 – 00:57:48 Niin, kun ne jää päälle, et se ei oo koskaan ollut tarkoitus että masennuslääkkeitä määrätään pitkäaikaiseen käyttöön, mutta sit lääketehtaat aina toivoo, että heidän lääkkeitä käytettäisiin mahdollisimman pitkään, niin sit ne on semmosen valheen levittänyt, että tää estää uusia jaksoja. Jos syö koko ajan lääkitystä, niin ei tuu niinku niitä. Kun sä syöt tätä, niin sit sulla ei tuu toista kertaa masennusta. No sehän on hirveän hyvä, koska kaikki pelkää sitä masennusta, niin sitten se on vähän kuin taikauskoa, et jos mä nyt syön tätä koko ajan, niin sit mulla ei enää tuu sitä uudestaan.

Markus Suominen:00:57:44 – 00:57:52 Siinä käy varmaan tosi herkästi myös se, et sit kun yrittää lopettaa ja nimenomaan sehän sotkee sit aivokemiaa,

Ben Furman:00:57:52 – 00:57:55 Se sotkee.

Markus Suominen:00:57:52 – 00:57:58 niin sit tottakai sulle iskee siinä kohtaa masennusta, ahdistusta, mitä ikinä sen lopetuksen aikana.

Ben Furman:00:57:58 – 00:58:01 Oireita ja vieroitusoireita.

Markus Suominen:00:57:58 – 00:58:03 Vieroitusoireita, ei nimenomaan sairauden oireita, vaan vieroitusoireita.

Ben Furman:00:58:03 – 00:58:05 Ja ne on vähän erilaisia, et ne ei oo ihan samoja sitten.

Markus Suominen:00:58:05 – 00:58:19 Niin, mut sit sä alat syömään taas sitä lääkettä siihen vieroitusoireeseen. Esimerkiksi mulla on käynyt sillain, mä siis alkuvuodesta just koitin ihan tämmöstä itsenäistä lopetusta SSRI-lääkkeiden kanssa ja huomasin et ahdistusoireilu tuli aika vahvana takasin.

Ben Furman:00:58:19 – 00:58:23 Jotain tulee ja sit tulee niitä säpsähdyksiä.

Markus Suominen:00:58:19 – 00:58:23 Joo, sähköiskuja.

Ben Furman:00:58:23 – 00:58:27 Tuliks sulle niitä?

Markus Suominen:00:58:23 – 00:58:27 Tuli.

Ben Furman:00:58:23 – 00:58:27 No sit sä tiedät, et ne on vierotusoireita.

Markus Suominen:00:58:27 – 00:58:30 Se on aika hurjan tuntusta.

Ben Furman:00:58:27 – 00:58:45 Joo, sä voit kertoa jos sä haluat minkälaisia ne sä sähdykset on, vaikea tietää miltä ne tuntuu mutta mitä ne sanoo, sanoo sähköiskuja mutta eihän ihminen voi sähköiskuja saada. Onko se vaan, että se tuntuu sähköiskulta?

Markus Suominen:00:58:42 – 00:58:45 Se tuntuu ihan niin kuin sähköiskulta.

Ben Furman:00:58:45 – 00:58:49 Vaan päässä vai onko se kehossa?

Markus Suominen:00:58:45 – 00:59:01 Mä sanoisin et enemmän selkäytimessä. Et se tuntuu siltä, et sulla olis täällä plussa ja varpaassa miinus ja sulla menee kehon läpi semmonen sähköisku. Semmonen nytkähdys.

Ben Furman:00:58:57 – 00:59:13 Joo, nytkähdys. Ja lääkärithän yritti vähätellä näitä. Ne yritti psykiatrit hirveästi sanoo et ei, ne on harvinaisia ja ei näitä...

Markus Suominen:00:59:07 – 00:59:18 Kamera ei vaihdu... Nyt vaihtu, Kokeiles vielä uudestaan.

Ben Furman:00:59:13 – 00:59:31 Lääkärit yritti vähätellä näitä ja sanoi, että ei, ne on harvinaisia. Just luin yhden hienon artikkelin siitä, minkä takia psykiatrit oli sitä mieltä, että ne on harvinaisia nää vieroitusoireet.

Markus Suominen:00:59:29 – 00:59:31 Joo.

Ben Furman:00:59:31 – 01:00:47 Ja et ne on lieviä. Ja kuitenkin jos sä katot nettikeskusteluja, niin siellä on pilvin pimein ihmisiä, jotka kertoo siitä miten vaikeita vieroitusoireita heille on tullut. Ihan niin kuin kaksi todellisuutta. Nää kaksi todellisuutta ei kohdannut ollenkaan. Ikäänkuin lääkäreiden ja psykiatrien todellisuus ja sitten tää potilaiden todellisuus. Täytyy jo selittää, miten voi olla mahdollista. Ja sitten hän oli analysoinut tässä yhdessä tuoreessa artikkelissa, mistä se johtuu. Siinä oli monta tekijää. Yksi oli se, että ne ketkä saa näitä viedotussoireita, niin ne usein itsenäisesti aloittaa uudestaan sen lääkityksen, niin kuin säkin teit. Okei, niin sit se ei tuu sinne psykiatrien tietoisuuteen ja sitten ne psykiatrit voi ajatella, että sun tauti on uudestaan aktivoitunut sen sijaan, et ne ajattelisi, et nää olis nyt vieroitusoireita. Ja sitten ne, ketkä taas itsenäisesti irrottautuu, niin ei ehkä kerrokaan niille psykiatreille. Siinä tulee tämmöistä harhaa, et kukaan ei oikein tajuukaan kuinka iso ongelma se on. Tai ammattiihmistet ei tajua ennen kun joku tulee ja vääntää rautalangasta; kato nyt näitä lukuja, että tää on oikeesti iso ongelma.

Markus Suominen:01:00:47 – 01:01:06 Niin ja siis... Mulla ei oo mitään tiedeperustaa tälle mun seuraavalle lauseelle, mutta siis mä uskon, et SSRI-lääkkeiden kanssa käy tosi vahvasti sama kuin mikä käy Head and Shouldersin kanssa. Et jos sä käytät Head and Shouldersia ja sä lopetat sen käyttämisen, niin sulle tulee hilsettä.

Ben Furman:01:01:06 – 01:01:06 Ai, niinkö?

Markus Suominen:01:01:06 – 01:01:55 Niin SSRI-lääkkeiden kanssa käy varmaan ihan tismalleen samalla lailla, et okei sulla on menee nyt ihan hyvin, sulla ei oo oireita. No okei mä voisin koittaa purkaa sitä. Sit sulle tulee ne oireet, mut oikeasti sä et ikinä saa sitä vastausta, että mistä se johtuu, että sulla ne oireet palaa sinne. Ja nimenomaan varmaan tämmöinen rikkinäinen puhelin käy hyvin herkästi lääkärin ja potilaan välissä, et jos on koittanut itsenäisesti lopettaa niitä lääkkeitä, ei ehkä hauis kertoa siitä, et mä koitin tehdä tämmöstä omaa kokeilua ja muuta vastaavaa, niin sit ne ehkä saatetaan sekoittaa siihen, et ne oireet uuusiuu ja et sit vaan potilaaltakin saattaa kadota tavallaan se toivo siitä, et okei no mä oon nyt kokeillut ja mä en päässyt niistä eroon, et mulla on edelleen se tauti siellä taustalla, niin mun täytyy nyt jatkaa sit jotain muuta hoitokeinoa.

Ben Furman:01:01:55 – 01:03:01 Ja sit kun sitä vähentää, niin sit siinä pitäisi käyttää sitä hyperbolista vähentämistä. Ja hyperbolinen vähentäminen perustuu siihen, että on tutkittu miten ne kemikaalit siellä aivoissa, ne reseptorit, mihin nää tarttuu nää lääkkeet, niin että et se hyperbolinen vähentäminen on siis sitä, että aluksi saa kyllä aika nopeastikin vähentää puoleen, mut sit se loppu häntä on tosi pitkä, et se pitää hyvin hitaasti se loppuvaihe siinä vähennyksestä tehdä. Ja mäkin oon tehnyt vähän yhteistyötä Hollantilaisen apteekin kanssa, joka sitten laatii tieteellisten käyrien perusteella ihmisille näitä hyperbolisia suunnitelmia, joissa alkuvaiheessa se vähentäminen on aika nopeetakin. Tai ei nyt nopeeta, kuitenkin kestää kuukausia, et sä pääset puoleen, mut sit kun se on puolessa, niin sen jälkeen se on hyvin hidasta.

Markus Suominen:01:03:01 – 01:03:05 Joo.

Ben Furman:01:03:01 – 01:03:18 Ja pikkuhiljaa vähän, ja siellä on vielä pitkä häntä, et sit otetaan puolta milligrammaa vielä pitkän aikaa. Jos se tehdään sillä tavalla, niin sit on pienempi mahdollisuus, et niitä tulee niitä vieroitusoireita, mut voi niitä silti tulla.

Markus Suominen:01:03:18 – 01:03:25 Kuinka paljon sä teet vielä praktiikkaa tänä päivänä? Kuinka paljon sä kohtaat potila?

Ben Furman:01:03:22 – 01:04:01 Mä oon virallisesti eläkkeellä, et kyllä nyt vielä... Ainahan sitä vanhatkin lääkärit näkee aina välillä potilaita ja välillä nään asiakkaita tietenkin ihan koulutustilaisuuksissakin. Me tehdään sitä niin sanottua suoraa työnohjausta. Suora työnohjaus tarkoittaa sitä, että meillä on asiakkaat siellä koulutustilaisuuksissa mukana. Et mä olin tässä just... Tulin sieltä Saksasta, niin sielläkin mä olin myös psykiatrisessa sairaalassa lastenpsykiatrisella osastolla molempina päivinä. Meillä oli yksi asiakas siinä koulutuksessa.

Markus Suominen:01:03:59 – 01:04:01 Okei.

Ben Furman:01:04:01 – 01:04:12 Kaikki ketkä osallistui koulutukseen, ne oli joko vierailijoita, mutta suurin osa oli sen sairaalan työntekijöitä.

Markus Suominen:01:04:07 – 01:04:16 Mut on mukana tälleen tavallaan potilaan vertaisena siellä vai?

Ben Furman:01:04:12 – 01:05:34 No me istutaan ympyrässä. Ne istuu ja mä haastattelen tätä asiakasta. Mulla oli siinä yksi 16-vuotias tyttö, jolla oli anoreksian oireita, niin mä häntä sitten tällä äsken mainitulla ratkaisukeskeisellä lähestymistavalla. Ei niin, et mä opetan sua ajattelemaan oikein ja nyt yritä päästä eroon noista sun vääristä ajatuksista, vaan että me rakennettiin sitä hyvää tulevaisuutta hänen kanssaan. Niin sit kun me oltiin valmiita siitä keskustelusta, joka kesti ehkä tunnin verran, niin sit kaikki ihmiset, jotka oli siellä mukana, kaikki oli ammattilaisia ja kaikilla oli salassapitovelollisuus, niin kaikki muodosti pieniä ryhmiä, kolmen-neljän hengen ryhmiä ja jokainen ryhmä kirjoitti hänelle kannustuskirjeen, pienen kannustuskirjeen. Encouragement letter. Ermutigungsbrief saksaksi. Niin sit hän sai niitä kirjeita. Hän oli niin tyytyväinen, kun hän sai niitä kannustuskirjeitä näiltä ihmisiltä, ketkä oli kuunnellut meidän keskustelua. Se on luonteeltaan vähän erilaista tää tämmöinen lyhytterapia. Siinä ikään kuin yhteisö saa osallistua kannustamalla ihmisten tukemiseen ja auttamiseen.

Markus Suominen:01:05:29 – 01:05:39 Niin se on tommosta niin kuin positiivista vahvistamista.

Ben Furman:01:05:34 – 01:05:43 Kyllä, aika pitkälle voisi niin sanoa. Se on vähän niin kuin positiivisesta vahvistamisesta on tehty melkein tiedettä.

Markus Suominen:01:05:43 – 01:05:54 Joo. No mut käy järkeen ehdottomasti. Siis positiivinen vahvistaminen ja tommonen resilienssi-ajattelu on varmasti todella hyödyllistä.

Ben Furman:01:05:54 – 01:05:57 Se on just sitä.

Markus Suominen:01:05:54 – 01:06:21 Sitä mun piti kysyä vielä, et mä en tiedä onko sulla kuinka niinkun... ajatasainen kuva ehkä siitä, et jos sä et hirveästi tee enää praktiikkaa, niinkun kliinistä työtä, niin kuinka paljon esimerkiksi tommoset lääkeedustajat vaikuttaa oikeasti siihen, et mitä me tehdään. Siis Suomessa, koska meillähän Suomessa ei ikinä oo korruptiota missään.

Ben Furman:01:06:17 – 01:06:21 Joo, ei.

Markus Suominen:01:06:17 – 01:06:29 Sehän on kuin pyhä lehmä, mehän ollaan maailman vähiten korruptoitunut maa. Mut kuinka paljon meillä on tämmöistä veljeilyä?

Ben Furman:01:06:24 – 01:06:35 Ennen vanhaan lääke- edustajilla olikin enemmän vaikutusvaltaa ja ne sai ikään kuin mainostaa niitä...

Markus Suominen:01:06:35 – 01:06:39 Otaks mikkiä vähän lähemmäs taas? Toi ei toimi toi switch jostain syystä.

Ben Furman:01:06:39 – 01:07:21 Ennen vanhaan lääke-edustajilla oli varmaan enemmänkin valtaa ja saivat ikään kuin rauhassa aivopestä lääkäreitä. Mä luulen, et se ei mee niin enää nykyään. Et nykyäänhän, ennen piti tuoda kakkua ja pullaa ja nykyään hyvä jos kynän saa antaa, kun näitä on yritetty säädellä. On tehty sääntöjä. Ei me lääkärit enää päästä hienoille lounaille ja illallisille niin kuin me ennen päästiin. Ja nehän maksoi meidän kaikki kongressimatkat ja muut. Mä luulen, et se on enemmän se mitä ne sanoo englanniksi. Ne sanoo KOL.

Markus Suominen:01:07:21 – 01:07:25 Key Opinion Leader.

Ben Furman:01:07:21 – 01:10:14 Key Opinion Leader. Mut se on enemmän sitä, että lääketehtaat maksaa hyvin lääkäreille jotka pitää esitelmiä ja puheita ikään kuin lääketeollisuuden mieliksi. Voihan ne olla ne lääkärit jo itsekin sitä, jos ne on hyvin lääkekeskeisiä niin ei tarvi maksaa niin paljon kun ne muutenkin puhuu sellaista, mut mut koko tää kuvio, tää korruptiokuvio, niin se ei kyllä perustu noihin lääke-esittelijöihin, vaan kyllä se perustuu tähän Key Opinion Leadersiin. Ne on niin kuin lääketehtaiden palkkalistoilla ja ne, voisko sanoa levittää sitä oppia tai käsitystä ja ne on ollut niitä. Ja niiden tehtävä on saada yleislääkärit uskomaan, että tää on nyt hyvä lääke tai näin kannattaa lääkekeskeisesti hoitaa näitä, että tässä on nää hyvät tulokset ja näin. Valtaosa kaikista psyykelääkkeistä ei tietenkään psykiatrien määräämiä, vaan yleislääkärien määräämiä, gynekologian määräämiä, neurologian määräämiä. Että muut lääkärit saadaan näiden Key Opinion Leadereiden avulla määräämään näitä lääkkeitä ja näin se on mennyt käytännössä. Ja sitten Amerikassahan lääkkeiden ylikulutus varmaan aika paljon perustuu siihen, kun siellä saa mainostaa reseptilääkkeitä telkkarissa. Ei oo ku kaksi maata maailmassa, missä saa mainostaa lääkkeitä telkkarissa. Toinen on yllättäen Uusi-Seelanti. Mä en tiedä miksi, mut se on outo juttu. Mut joka tapaisessa kaksi maata maailmassa, missä näin saa tehdä ja sitten muissa maissa se täytyy tehdä ovelammin se mainostaminen. Kyllä ne paljon on tehnyt sitäkin, että ne on maksanut noille sun kaltaisille ihmisille. "Voisitko tehdä ohjelman tästä?" niin sitten levitellään sitä lääkeoppia tai lääkekeskeistä näkemystä. Ja aika paljon ne on sit vielä... Mä en tiedä onko se korruptiota, mut ne on maksanut näitä potilasjärjestöt on saanut paljon rahaa ja lääketeollisuudet, varmaan saa edelleen, niin ei se sit mikään ihme, että ne potilasjärjestötkin on. Varsinkin joku maailman depressio-organisaatio tai joku tämmönen potilasjärjestö. Niitä on paljon tietenkin mielialahäiriöiden erilaisia potilasorganisaatioita. Niin ne potilasorganisaatiot on kans tavallaan, jos näin voi sanoa, niin aivopesty aika hyvin rahalla. Voideltu aivan pystyy.

Markus Suominen:01:10:14 – 01:10:18 Raha puhuu, raha puhuu.

Ben Furman:01:10:14 – 01:10:35 Joo. Ja sillä tavalla tää mielenterveys on aika paljon politiikkaa ja rahaa ja se on yksi tapa katsoa koko tätä mielenterveyskenttää. Ja valtaa, kenellä on se valta päättää, että minkälaisia oppeja tai minkälaisia... Mikskä me sanottiin, trendeiksi?

Markus Suominen:01:10:35 – 01:10:38 Trendejä.

Ben Furman:01:10:35 – 01:10:38 Trendejä suositaan.

Markus Suominen:01:10:38 – 01:10:48 Joo. Kuinka paljon psykiatrian parissa on muutosvastarintaa tämmöseen, no esimerkiksi vaikka tähän lyhytterapia -ajatteluun tai tämmöiseen demedikalisaatioon?

Ben Furman:01:10:48 – 01:11:16 Se on joskus aika julmaakin, et mä oon itsekin joutunut vähän semmoisen jonkunlaisen julmuuden kohteeksi alkuvuosina, silloin kun me tuotiin tätä lyhytterapiaa. Ihmiset inhos, monet kollegat ne inhos. Ei ne nyt ollut valmiita tappamaan, mutta oli valmiita tekemään mitä tahansa, että mun ääni ei kantaisi.

Markus Suominen:01:11:11 – 01:11:39 Johtuuko se ihan vaan siis siitä, että ei haluta muuttaa toimintatapoja vai johtuuko se siitä, että siellä on rahaa taustalla, vai? Onks se nimenomaan se, mistä aikaisemminkin puhuttiin se, et kun tehdään pitkiä jaksoja niin sillä saadaan paremmat tulot hoidon toteuttajille, vai?

Ben Furman:01:11:33 – 01:13:24 Mä muistan, kun mä kirjoitin Hesaria, mä just näin sen artikkelin, mä olin kirjoittanut Hesariin jonkun tämmösen. Yritin olla hirveän diplomaattinen. Se ei aina oo niin helppoa olla diplomaattinen, mut mä yritin olla diplomaattinen ja mä kirjoitin just, masennus- ja psykoosilääkkeiden haitoista ja pitkäaikaiskäyttöä vastaan. Ja että mä totesin siinä mun artikkelissa, et justt näitä haittavaikutuksia on vähätelty ja varsinkin tätä on vähätelty, tätä että niistä tulee vieroitusoireita, kun niistä haluaa eroon. Ja sitten että sitä on liioiteltu sitä tehoa ja oisinko mä nyt sanonut jonkun sanan vielä siitä, että on valehdeltu että se masennus johtuu jostain aivokemian tasapainosta, serotoniinipuutteesta. Niin tota mä sain maistaa silloin, ja mä tiedän että kollegat ympäri maailmaa jotka on yrittänyt tuoda tätä kriittistä näkemystä on saanut maistaa sitä lääkettä. Ja nyt mä tarkoitan sitä lääkettä, että minua, joka kirjoitin jotain kriittistä, niin aletaan syyttää niistä kaikista miljoonista- No nyt mä liittelen, mut niistä monista itsemurhista, joita syntyy siitä, että ihmiset mun takia lopettaa yhtäkkiä lääkkeen ja se on mun vika. Niin tää itsemurhasyytös on ollut aika klassinen ja mun mielestä se on tosi epäreilu syytös ja kaikki kollegat ympäri maailmaa, ketkä on puhunut psyykälääkkeiden liikakäytön rajoittamisesta, niin on saanut maistaa tätä itsemurhasyöstä. Että sinä oot sit vastuussa siitä, kun nää potilaat tappaa itsensä.

Markus Suominen:01:13:20 – 01:13:24 Mitä helvettiä?

Ben Furman:01:13:20 – 01:14:00 Joo, se on niin, se on aika julmaa, sit kun se lähtee käyntiin se kone, jossa ihminen kokee, tai voisko sanoa perinteisen näkemyksen edustajat kokee, et he joutuu hyökkäyksen kohteeksi ja pelkää, et se hyökkäys jotenkin laajenee, että kaikki potilaat ja järjestöt ja poliitikot ja kaikki, mitä jos ne uskoo nyt tota tyyppiä, joka arvostelee tätä meidän lähestymistapaa, niin nyt täytyy äkkiä ruveta toimenpiteisiin. Toi täytyy... Miten sanotaan suomeksi "defameta", että yritetään saada siltä...

Markus Suominen:01:13:55 – 01:14:03 Katkaistaan siivet siltä samantien.

Ben Furman:01:14:00 – 01:14:22 Joo. Et se "defame" tarkoittaa, että hän ei ole enää arvostettu kansalainen, hänestä tehdään persona non grata. Mäkin oon saanut tätä persona non grataa maistaa jossakin vaiheessa aikoinaan. Nyt mä taidan olla semmoinen seniori, että ei enää tarviikkaan ottaa niin vakavasti.

Markus Suominen:01:14:17 – 01:14:45 On toikin tavallaan tietysti aika jalo ajatus ehkä siitä. Mut siis ihan vaan sillä, että sä oot tuonut erinäköisiä näkemyksiä maailmalle, niin siis sua on syytetty potilaiden itsemurhista. Kyllä, kaikki ketkä kritisoi liikalääkitystä, niin joutuu sen syytöksen maistamaan. Mitä?

Ben Furman:01:14:45 – 01:14:49 Joo joo, lääkäripalstalla, keskustelupalstalla ja...

Markus Suominen:01:14:49 – 01:15:20 Siis toi on tälleen maalikkona tosi vaikea ajatella sitä, et kun lääkäreilläkin on nimenomaan tämmönen hirveä prestige taustalla, nimenomaan et on arvostettuja yhteiskunnan jäseniä ja on on oikeesti merkittävä yhteiskunnan jäsen, niinkun nyt onkin lääkäri tottakai. Niin se, et sit sieltä löytyy kuitenkin noin semmonen pahansuopaisuus tavallaan sit taustalta, et jos minua uhataan, niin mun täytyy nyt riisua tämä välittömästi aseista keinolla millä hyvänsä.

Ben Furman:01:15:15 – 01:16:15 Niin, keinolla millä hyvänsä defametaan Beni. Niin, kyllä ne jotkut kollegat sitten oli esittänyt: "kuule, siis minulle on vaan kerrottu psykiatriyhdistyksen kokouksessa" että mut pitäisi erottaa tästä, siis monta vuotta aikaa, mut pitäisi erottaa psykiatriyhdistyksen jäsenyys, koska mä oon ollut niin kriittinen psykiatriaa kohtaan. Mut se torpattiin sit. Siellä oli Matti Huttunen niminen kollega, joka on arvostettu professori, niin se oli sanonut, että ei ei me voida Beniä heittää ulos meidän yhdistyksestä, koska Beni ei oo koskaan ketään ihmistä arvostellut henkilökohtaisesti. Mut samaa ei voi sanoa... Samaa me emme voi sanoa meidän porukasta, koska mua arvosteltiin aina henkilökohtaisesti. Mä arvostelin jotain- En mä koskaan arvostellut ketään ihmistä, ketään psykiatria tai ketään.

Markus Suominen:01:16:15 – 01:16:19 Niin, se on ollut nimenomaan substanssia.

Ben Furman:01:16:15 – 01:17:12 Se on ollut substanssia. Se on paljon reilumpaa kuin se niin sanottu ad hominem, jossa sun kimppuun käydään, että sussa on jotain vikaa. Sä et... Et esimerkiksi sulla on vaikeuksia itselläsi ihmissuhteissa, koska sä haluat lyhytterapiaa ja sä et varmaan pysty itsekään pitkiin ihmissuhteisiin. Tämmöisenkin mä oon kuullut. Mut eikö se oo toisaalta ihan siistiä myös olla tommonen niinku renegade lääkäri? Että saa... No siis mä oon nörtti. Mä oon pelannut videopelejä koko ikäni ja siis videopeleistä löytyy tämmöinen hyvä vertauskuva, mitä käytetään usein, et jos sun reitillä on vihollisia, niin sä oot menossa oikeeseen suuntaan. Niin eiks tää oo tavallaan myös vähän helpottavaa? Niin, miten se Woody Allen sanoi, että tämän päivän tragedia on huomispäivän komedia.

Markus Suominen:01:17:08 – 01:17:21 Niin. Eikö se kerro tavallaan siitä, et sillä työllä ja sillä mitä sä sanot, mitä sä tuot maailmalle, et sillä on merkitystä?

Ben Furman:01:17:17 – 01:18:06 Toi on muuten tärkeä toi näkökulma, koska aika moni nyt nuorista kärsii siitä nettikiusaamisista. Ja sit kun miettii mikä voisi olla lääke nettikiusaamiseen, niin tuossa mitä sä sanoit äsken, niin voisi olla joku apuneuvo siihen, koska se voi olla mahdotonta saada sitä loppumaan sitä nettikiusaamista, mut asennetta vois ehkä yrittää muuttaa siihen, et mitä se tarkoittaa. Kyllä mä muistan jonkun, mikä suomalainen bändi se oli, jonka laulajaa, säveltäjää, sovittajaa haastateltiin, niin hän sanoi, että hänen lempiharrastuksena on lukea niitä vittuiluja, mitä on siellä netissä, että se on parasta, mitä hän tietää. "Tapa ittesi"; Hahaha!

Markus Suominen:01:18:06 – 01:18:13 No en mä tiedä onko ehkä kauheen normaalia enää, jos se on sun lempiharrastus maailmassa.

Ben Furman:01:18:10 – 01:18:17 Joo. Mut se ehkä halus sanoa, että meidän pitää kaikkien oppia nyt jotenkin suhtautumaan siihen, että...

Markus Suominen:01:18:17 – 01:18:19 Siis resilienssi.

Ben Furman:01:18:17 – 01:18:19 Niin se on resilienssiä.

Markus Suominen:01:18:19 – 01:18:23 Resilienssiähän se varmasti on.

Ben Furman:01:18:19 – 01:19:18 Ja se on muuten yksi, kun sä olit kiinnostunut tuosta lyhytterapiasta, niin se aika useinkin on ollut se, että sit kun ihmisten kanssa on juteltu, niin se kääntyy se keskustelu siihen resilienssiin. Puhutaan siitä, et millä tavalla sä oot niinku kehittänyt sun resilienssiä ja miten jos tää sun resilienssi kehittyisi vielä edelleen siihen mitä se on jo kehittynyt, niin mistä sä tietäisit ja mistä sun kaverit näkis sun resilienssin. Sano yhdestä kymppiin missä kohtaa sun resilienssi on nyt. Sit ihminen sanoo, että varmaan viis, en mä nyt niin kauhea resilientti ole. No sitten, että mistä sä tietäisit että sä oot kutosessa ja mistä sun työkaverit näkisi? Tän tyyppisiä keskusteluja usein käydään, missä ihmiset joutuu ikään kuin miettimään, mitä heille tarkoittaa resilienssin kasvu. Eikä kukaan opeta; "Minäpä kerron sinulle miten sinusta tulee resilientimpi ihminen", ei sellaista.

Markus Suominen:01:19:18 – 01:19:29 Miten ihminen voi olla resilientimpi? Millaisilla keinoilla esimerkiksi lyhytterapiassa sitä lähdetään ruokkimaan, että se resilienssi kasvaa?

Ben Furman:01:19:29 – 01:19:31 Saako kertoa tarinan?

Markus Suominen:01:19:29 – 01:19:31 Tottakai.

Ben Furman:01:19:31 – 01:19:34 Onko meillä aikaa?

Markus Suominen:01:19:31 – 01:19:39 Meillä on aikaa vaikka koko loppupäivän, jos siltä tuntuu.

Ben Furman:01:19:34 – 01:21:38 No joo, mut mulla oli niin hauska tarina. Mulla oli semmonen tyttö Saksassa ja se oli just tämmöönen demo- haastattelu, missä tää tyttö oli vissiin yrittänyt itsemurhaa ja sitä oli kiusattu koulussa ja nyt se oli ollut sit sairaalassa ja sit se oli alkanut vähän toipumaan ja se oli pannut vähän meikkiäkin jo, se oli 17-vuotias, vai paljonko, minkä ikäinen... Teinityttö. Ja sit se oli tullut sinne, itse halusi tulla haastatteluun ja sitten me istuttiin pikkuporukalla sitten ja ruvettiin kyselee; No mites tulevaisuus? No hän halusi takas kouluun. Niin minä siinä sitten ulkolaisena asiantuntijana, lääkäri herr doktor Furman haastattelee häntä ja hän oli hirveän söötti ja sitten sanoikin, että hän oli saanut apua, siellä oli ollut joku toinen potilas siellä osastolla jonka kanssa hän oli paljon jutellut ja näin. Ja sit mä kysyn, että mitä sä toivot tulevaisuudelta, niin hän halua takas kouluun. Mä sanoin, no onko siinä sit semmoinen riski, että ne sit kiusaisi edelleen, ettet varmaan halua toista itsemurhayritystä tai uudestaan sairaalaan joutua. Suomessa ei nyt varmaan niin helposti sairaalaan pannakaan ketään, mutta siellä on ehkä enemmän niitä sairaalapaikkoja siellä Saksassa. Lapset ja nuoret voi oikeasti päästä tai joutua, kummin päin se nyt sanotaan, sairaalaan. No joka tapauksessa, sitten kun se sanoi, että hän haluaa mennä kouluun, niin onko siinä semmoinen riski, että ne kiusaisi sua sit uudestaan? Niin sitten se sanoi "Ei". Aijaa, no miksei? "No koska opettaja on pitänyt niille puhuttelua ja sanonut, et ne ei saa enää kiusata mua." Sit mä sanoin, että voiko se olla, et sit vaikka opettaja on pitänytkin sen puhuttelun, et jos ne unohtaa sen, mitä se opettaja on niille sanonut? Et jos ne sit kuitenkin alkaa sua kiusaa? Ne voi vaikka kiusata sua siitä, et sä oot ollut täällä psykiatrisessa sairaalassa. Olin niin kuin paholaisen asianajaja, eiks näin voi sanoa?

Markus Suominen:01:21:38 – 01:21:42 Devils advocate.

Ben Furman:01:21:38 – 01:23:14 Devils advocate, paholaisen asianajaja. No sitten me tultiin siihen, että jos niin käy, et ne alkaa kiusaa, niin nyt sitä resilienssiä, eiks niin, tarvitaan. "No miten sä sit sanot, jos joku sua kiusaa ja just vaikka tästä psykiatriseen sairaalan joutumisesta ja muuten?" Ja sit kun hän oli semmonen vähän vaisu tyttö, niin hän ei sit oikein keksinyt mitä hän sanois; "En minä tiedä. En mä tiedä mitä mä sit sanon, jos ne sanoo jotain tollasta". Niin mä sanoin, että tässä meitä on aika paljon sun kannustajia ja rohkaisijoita ja näin. Haluaks sä kuulla meiltä, et mitä me ehdotetaan sulle? Et sä tietenkin itehän sitten päätät miten sä suhtaudut. "Joo, joo" hän haluaa. No me kirjoitetaan lapuille sitten näitä erilaisia, et miten voi sanoa sitten siinä tilanteessa. Sitten niitä lappuja tuli kuule iso kasa ja hän rupesi lukee niitä sit läpi ja että voisko hän näin sanoa. Ja sitten hän löysi yhden lapun, joka oli hänen mielestä ylitse muiden. Ja mä tiedän, et sen lapun oli kirjoittanut se lastenpsykiatri, joka itseasiassa joka oli kutsunutkin mut sinne, naispuolinen lastenpsykiatri. Niin tota, sitten katottiin mitä siinä lapussa luki, niin siinä luki "Fuck you". Hänen mielestä se oli niin hyvä. Hänelle tuli semmoinen voimaantunut olo pelkästään siitä ajatuksesta, että hän vois sanoa "Fuck you".

Markus Suominen:01:23:14 – 01:23:20 Miksei, miksei. Varmasti toimiva keino.

Ben Furman:01:23:14 – 01:23:47 Joo, ja en tiedä onko hän koskaan joutunut sitä sanoo, mutta tiedäks kun joskus kun ihminen on voimaantunut, et hänellä on jotenkin valmiina se, hän on sanavalmis... Joskus ei tarvi koskaan edes käyttää niitä sanoja, koska sä oot jo sen verran vahvempi sen takia, et sä oot miettinyt mitä mä sanon sit jos näin kävisi, niin mä oon valmistautunut. Mä oon käynyt judotreeneissä tai mä oon käynyt karatreeneissä et mulla on työkalut valmiina.

Markus Suominen:01:23:47 – 01:23:52 Mun mielestä toi "Fuck you" ajatuksena, niinkun nimenomaan se...

Ben Furman:01:23:52 – 01:23:55 Ne muut oli kans ihan hyviä, mut ei ne ollut niin voimakkaita.

Markus Suominen:01:23:55 – 01:24:06 Niin, ehkä siis... Siihen liittyy aika vahvasti tommonen tietynlainen stoalaisuus. Nimenomaan se, että okei, antaa olla mitä on ja...

Ben Furman:01:24:06 – 01:24:10 Usko sinä mitä uskot. Minä uskon kuitenkin erilailla. Jotain tällista.

Markus Suominen:01:24:10 – 01:24:15 Nimenomaan, semmoinen ulkoisten vaikuttimien voimattomuus tavallaan.

Ben Furman:01:24:15 – 01:24:28 Se on kiva kun sä sanoit, se on varmaan yksi versio stoalaisuudesta, koska sehän on kans semmonen vähän muotifilosofia nyt. En tiedä kuinka muotia se on, mutta ainakin kirjoja on tullut suomenkin kielellä.

Markus Suominen:01:24:24 – 01:24:42 On, on. Ja siis kyllähän se nimenomaan keskustelupalstoilla elää ja voi hyvin, stoalaisuus ajatukset. Tai en mä tiedä onko se, se nyt ei välttämättä oo ihan suoraan stoalaisuutta, et enemmän se on nimenomaan tämmöstä fuck you ja fuck them-ajattelua.

Ben Furman:01:24:38 – 01:24:45 Joo mä tiedän, yksi kirjakin oli sen niminen.

Markus Suominen:01:24:42 – 01:24:45 Se on...

Ben Furman:01:24:45 – 01:24:50 I don't give a fuck, I don't give a shit.

Markus Suominen:01:24:45 – 01:24:52 Nii, eiks joku on tämmönen "how to not..."

Ben Furman:01:24:50 – 01:24:52 Joo.

Markus Suominen:01:24:52 – 01:25:04 "How to not give a shit about people around you" tai jotain vastaavaa tämmöstä. Mut se ei välttämättä sovi ihan tähän sun ajattelumalliin kuitenkaan, et kuitenkin tämmöisestä yhteisöllisyydestä kun puhutaan hirveästi.

Ben Furman:01:25:04 – 01:25:15 Ja tässä oli ehkä enemmän, voisko sanoa tarinan opetus on se, että yhteisö voi tukea resilienssia, koska me kerättiin muilta ihmisiltä...

Markus Suominen:01:25:15 – 01:25:19 Joo, mä tarkoitan enemmän tätä niin kuin stoalaista ajattelua...

Ben Furman:01:25:15 – 01:25:22 Ei oo ihan sama.

Markus Suominen:01:25:19 – 01:25:28 Ei oo ehkä ihan samanlaista kuin mitä siinä ajettiin takaa. Mut tuli vaan mieleen, et tavallaan stoalainen ajattelumalli toikin, et antaa olla.

Ben Furman:01:25:28 – 01:25:34 Joo, antaa olla.

Markus Suominen:01:25:28 – 01:25:53 Kuinka tehokasta se on sit tommonen, että "antaa olla"? Toki mä luulen, että... No koulukiusaaminenhan nyt on siis ongelma. Nettikiusaaminen on ongelma, kouluväkivalta on ongelma. Ja... Kautta aikainhan on nimenomaan sanottu, että jättää heidät omaan arvoonsa ja antaa heidän olla.

Ben Furman:01:25:53 – 01:25:54 "Älä välitä."

Markus Suominen:01:25:53 – 01:25:54 "Älä välitä."

Ben Furman:01:25:53 – 01:25:54 "Unohda se."

Markus Suominen:01:25:54 – 01:26:05 Mut se ei vaikuta kauheen toimivalta. Niin kuinka tehokas se sit on, et nimenomaan sitä käsitellään vaan tolleen ajatuksen tasolla.

Ben Furman:01:26:02 – 01:26:38 Mä oon miettinyt tota samaa asiaa, koska mä mä oon ajatellut tätä nettikiusaamista. Nyt mulla ei oo sitten teinikäisiä lapsia, että mä voisin jutella niiden kanssa. Mulla on pieniä lapsenlapsia, niin se on ehkä edessä jonain päivänä. Mutta tota tää, kun jos sä laitat jonkun kuvan tai jotain ja sit sitä aletaan haukkua, et sä oot ruma tai et sä oot läski tai... Mä en tiedä mitä ne kaikkea haukkuu. Mut se on aika inhottavaa se palaute, mitä sä voit saada sieltä netistä. Eiks oo? Sä ehkä tiedät enemmän tosta miten...

Markus Suominen:01:26:36 – 01:26:38 On, on.

Ben Furman:01:26:38 – 01:26:56 "Tapa ittesi" ja "vitun huora" ja kaikkia tämmösiä todella inhottavia. Sitten mä oon ymmärtänyt, mut mä en tiedä, että aika paljon annetaan sitä neuvoa, että älä välitä, älä kato niitä, poista ne.

Markus Suominen:01:26:56 – 01:27:00 "Pistä some kiinni, pidä sometauko."

Ben Furman:01:26:56 – 01:29:31 Mä oon kuullut tämmösiä neuvoja ja ihan kun se olis jotenkin se standardineuvo, että älä välitä niistä. Mä oon ollut vähän eri mieltä tosta. Mielessäni, en puhu kokemuksesta, mut mä oisin enemmän ajatellut niin, että jos joku sanoo sulle noin, niin mitä sun tekisi mieli sanoa takaisin? Ja kyllä mä sen ymmärrän, et jos sä sinne rupeet kirjoittaa takaisin vittuilua, niin sitten kiihtyy vaan ja sitten... Mut voi olla, että jos sä et sano mitään, niin sit se kiihtyy kanssa. Et sit ne ikään kuin saa toisistaan, ne kiusaajat saa ikään kuin toisistaan mallia. Niin mun luontainen tapa ajatella, että mitä sä voisit sanoa takaisin, vaikka et sanoisikaan, niin jos sä sanot vaan sun päässäsi just tän fuck youn tai jonkun, niin sun pitäisi saada se sun oma reaktio ulos. Ei välttämättä sinne nettiin, mutta jonnekin se kannattaisi laittaa, jotta sä voimaannut siitä ja parhaimmassa tapauksessa voimaannut niin paljon, et sulle käy niinku suomalaiselle muusikolle, joka aina kun se otti saunakaljan, niin se rupesi hekumoimaan niillä haukuilla, mitä se sai siellä netissä. No se sai varmaan hirveästi kehujakin siellä netissä, niin hänen oli varmaan vähän helpompi niitä lukea... Se ei oo ehkä ihan oikea esimerkki. Mutta tota kyllä mä enemmän oisin sinne päin kallellaan, että mitä sä voisit sanoa tai mitä sun tekisi mieli sanoa tai mitä sun kaverit neuvoisi sua sanomaan takaisin. Takaisin sanomista. Mun mielestä toi, niin kuin ajatuksen tasolla se, että et nimenomaan sä edes mietit sitä, mitä sä haluaisit sanoa takaisin ja kirjoitat vaikka päiväkirjaan sen tai jotain. Sä saat jostain kaivettua sen sun reaktion ulos susta itsestä, niin mä luulen, et se se on oikeesti aika arvokasta. Vois olla aika hyvä. Ja sitten toinen, mitä mä olen mielessäni ja ihmistenkin kanssa ollaan tehty ja mä oon kirjoihinkin kirjoittanut varmaan esimerkkejä, on et mitä sä voisit vastata humoristisesti. Jos sä vastaat humoristisesti, niin silloin sä oot jotenkin yläpuolella. Sä voimaannut, koska sä tavallaan vittuilet takaisin, mut sä et vittuile samalta lauteelta, vaan melkein vähän ylemmältä lauteelta, koska sulla on varaa heittää herjaa tästä.

Markus Suominen:01:29:28 – 01:29:38 Niin ja sit sä näytät, et sä pystyt tavallaan katsoo sitä aika objektiivisesti sitä asiaa, et sä katot nimenomaan sitä jostain toisesta näkökulmasta ihan kokonaan.

Ben Furman:01:29:34 – 01:30:31 Yks kundi sanoi, että hän käy ihmisten kimppuun, Saksassa se oli, että hän käy kimppuun, 18-vuotias kaveri. Jos joku sanoo, että äitis on huora- Oli huostaanotettu nuori, joka oli asunut laitoksessa jo monta vuotta ja nyt se oli 18, niin se oli pääsemässä just sieltä pois ja kun ei niissä laitoksissa saa sitten yli 18-vuotiaana enää asua ja ei ollut menossa äitinsä luo asumaan, vaan itsenäiseen asuntoon. Ja mulla kesti, että mä sain tikistettyä häneltä, että no mitä pitää jonkun sanoa, että sä hermostut niin et sä käyt kimppuun, joka oli se vaara hänellä, kun hän oli niin impulsiivinen. Niin sit se kertoi tän esimerkin, että "äitis on huora". Sano se muitakin esimerkkejä, mistä sillä kilahtaa.

Markus Suominen:01:30:28 – 01:30:31 Joo.

Ben Furman:01:30:31 – 01:31:15 No mitä sä voisit sanoa humoristisesti? No ei hän tiennyt, mitä hittoa humoristista tohonkin vois sanoa. Sit me keksittiin hänelle, että hänhän vois sanoa sille, joka sanoo, että äitis on huora, niin hän vois sanoa sille, että mä voin järkkää sulle alennusta. No joo, nää on vähän tämmösiä puujalkavitsejä. Muut joka tapauksessa, tämmöinen humoristinen vastaus ja sit hän tykkäsi siitä ja hänen äitinsä, joka oli paikalla tykkäsi myös siitä, et se ei loukannut hänen äitiä, tarkistettiin. Niin tota, sit kun hän siitä lähti, niin hän oli niin voimaantunut sitten, että hän ihan kiitteli meitä siitä keskustelusta, mikä meillä oli hänen kanssaan käyty.

Markus Suominen:01:31:15 – 01:31:17 Joo, joo.

Ben Furman:01:31:17 – 01:31:21 Hän oli sanavalmis.

Markus Suominen:01:31:17 – 01:31:21 Niin ja siis...

Ben Furman:01:31:21 – 01:31:29 En mä tiedä sanoko hän koskaan sitä kenellekään, mutta hänellä oli mielessä et mitä hittoa mä sanon, jos joku tulee mulle tommosta paskaa heittää.

Markus Suominen:01:31:29 – 01:31:39 Ja mä luulen, et siinä on se, että saa aika paljon- Tai sekin sataa vaikuttaa aika paljon, et sä saat tavallaan sen ulkoisen varmistuksen siihen, että näinkin voi sanoa, näinkin voi reagoida.

Ben Furman:01:31:39 – 01:32:01 Joo. Ei ollu tullut ajatelleeks, on niin kilahtanut. Joka kerta kun joku on inhottava sulle, niin sun aivot menee semmoiseen hyökkäys-paistelu, tai mikä se on; taistelu, paistelu, taistelu, paistelureaktio, niin sitten tota ei tule ajatelleeks, että olis vielä kolmas ratkaisu. Tai mä en tiedä onko se viides vai kolmas, mut voi myös jotain humoristista heittää.

Markus Suominen:01:31:56 – 01:32:14 Niin. Ja nimenomaan koittaa vähän hakea itselle sitä etäisyyttä siihen tilanteeseen. Joo, siis varmasti toimiva keino. Ja semmonen, mitä mitä todennäköisesti aika monet niin sanotusti resilientit ihmiset käyttää ihan tietämättä tosi paljon.

Ben Furman:01:32:14 – 01:33:25 Just, joo. Ja muuten voi päteä vähän myös tuohon masennukseen, mistä me kanssa puhuttiin, että kun kognitiivisessa terapiassa opetetaan ihmisiä ajattelemaan toisin, ettei tule niitä noidankehiä, ettet sä jää semmoiseen pyörimään johonkin, että mä on huono tai mun menneisyys on paska ja tulevaisuus on paska ja nykyhetki vielä paskempi. Niin siihen jos jää pyöriin, niin se ei oo hyvä. Sit pitää vaihtaa ajatuksia. Niin pitääkin, mut joskus voi olla, että se huumori tai joku semmonen leikillisyys tai toisenlainen, miten se sanoo... Yksi suomalainen aforismikirjan kirjoittaja oli kerännyt paljon aforismeja, mä en muista hänen nimeään, ni hänellä oli itselläänkin yksi aforismi, et ei hän vaan kerännyt muiden aforismeja ja hänen oma lempiaforisminsa oli että; "Menneisyyden paska on tulevaisuuden lannoitetta." Mä en tiedä uskalsiko se laittaa sitä siihen hänen kirjaansa, mut se oli aforisti.

Markus Suominen:01:33:25 – 01:33:31 Joo, joo. Mut siinäkin on aika vahva sanoma taustalla kyllä.

Ben Furman:01:33:25 – 01:33:55 Ja mä laitoin sen, käänsin sen saksaksi ja mä näytin sen tosa viime viikolla siellä Saksassa. Se oli niinku dia. Siinä oli kuva semmosista kottikärryistä, mikä oli täynnä paskaa ja heinähanko siin pystyssä. Sit siin luki saksaksi tää sama, että menneisyyden paska on tulevaisuuden lannoitetta.

Markus Suominen:01:33:51 – 01:33:55 Mun mielestä aika hyvä quote kyllä.

Ben Furman:01:33:55 – 01:34:01 Ne nauro, ihmiset tykkäs siitä.

Markus Suominen:01:33:55 – 01:34:13 Ei mikään ihme. Se mun piti vielä tosta terapiasta kysyä tai ihmetellä, et esimerkiksi tää mun terapiaura, niin mulla oli tosiaan se 25 kertaa, oli vakuutuksessa. Ja loppuviimein mä kävin siellä neljä kertaa.

Ben Furman:01:34:09 – 01:34:16 Ai sä kuullut näihin, jotka jätti terapian kesken.

Markus Suominen:01:34:13 – 01:34:16 Mä oon jättänyt terapian kesken.

Ben Furman:01:34:16 – 01:34:21 Jotka sai avun neljällä kerralla.

Markus Suominen:01:34:16 – 01:34:52 Joo. Ja se oli mun mielestä vaan tosi outo sinänsä, et kun mulla se 25 kertaa oli korvattu ja meillä oli siis terapeutin kanssa ihan suunnitelma, et se 25 kertaa käydään ja homma ok, et varaillaan aika aina viikottain ja niin poispäin. Neljännen kerran jälkeen mulla tuli tiedäks... Lähinköhän mä johonkin reissuun vai mikä mulla mahtoi olla, et mulla tuli vähän pidempi tauko siinä, et mä en varannut suoraan aikaa ja sit mä unohdin sen jo kokonaan. Et mä en vaan sit ilmoittanut sinne enää mitään ja totesin, et no kyllähän tää tässä menee, että elämässä on kivoja asioita ja pääsee eteenpäin.

Ben Furman:01:34:52 – 01:35:15 Toi on ehkä aika hyvä kuvaus siitä, mitä monille muillekin käy, että ne käy muutaman kerran, niin se pääsee jo jyvälle siitä, miten se terapeutti ajattelee. Joo, mä tajuun sun kysymyksistä ja sun kommenteista, mä tajuan miten sä ajattelet, et mun pitäisi mennä eteenpäin. Saa sen ratkaisuidean.

Markus Suominen:01:35:12 – 01:35:24 Joo, mä vaan jäin ihmettelemään tossa koko prosessista sitä, et mä sen neljän kerran jälkeen jätin menemättä ja siinä ei ollut mitään seurantaa.

Ben Furman:01:35:21 – 01:35:24 Joo, kukaan ei kysynyt perään.

Markus Suominen:01:35:24 – 01:35:35 Kukaan ei kysynyt perään, kukaan ei ihmetellyt, et miksi mä en käy siellä. Vaikka mullakin oli korvaus, et sinne oli periaatteessa jo maksettu. Ei maksettu, mutta siis ollaan maksamassa.

Ben Furman:01:35:34 – 01:35:35 Maksusitoumus

Markus Suominen:01:35:35 – 01:35:51 Maksusitoumus. Kaikki ok, mut mä vaan jätin menemättä ja mä kävin kuitenkin masennusoireilun takia siellä, niin mun mielestä tosi erikoista, et siinä ei oo mitään seurantaa, et minkä takia sä oot nyt jättänyt tulematta terapiaan.

Ben Furman:01:35:47 – 01:36:03 Aika monet jättää kyllä keskenkin niitä terapioita. Englannissakin se on ollut ihan iso ongelma, et sit kun niitä niin monet on jättänyt kesken, niin se voi vääristää kaikkia niitä tilastoja.

Markus Suominen:01:36:00 – 01:36:15 Mm. Mut ihmettelen vaan, et siinä ei oo mitään seurantaa, et et millä voitais nimenomaan niinku kvantifioida sitä, et kuinka paljon ihmiset hyötyy terapiasta oikeesti lyhyemmällä aikavälillä.

Ben Furman:01:36:11 – 01:36:32 Siitä se koko Single- Session Therapy-idea syntyi. Ruvettiin tutkii, vähän niin kuin sulle olis soitettu perään, että minkä takia sä jätit neljän kerran jälkeen kesken? Sit sä oisit, että no mä olin matkoilla ja mä menin sinne ja mulla oli sitä ja tätä ja tota ja sitten mä unohdin ilmoittaakin. Tämmösiä varmaan ihmiset vastaisi.

Markus Suominen:01:36:32 – 01:36:46 Siis mä luulen, et tämmösä on ihan älyttömän paljon. Nimenomaan et vaan löytää sen ensimmäisen työkalun sieltä, millä saa sen solmun avautumaan ja sit yhtäkkiä homma menee eteenpäin ja ollaan tyytyväisiä.

Ben Furman:01:36:43 – 01:36:51 Joo. Ja kuitenkin elämässä tulee yhtä ja toista joka tapauksessa.

Markus Suominen:01:36:46 – 01:36:51 Nimenomaan, nimenomaan.

Ben Furman:01:36:46 – 01:37:01 Kukaan ei tuu niinku lopullisesti terveeksi kuitenkaan, että meidän elämähän on kärsimystä.

Markus Suominen:01:36:57 – 01:37:01 No sitähän se pohjimmiltaan on.

Ben Furman:01:37:01 – 01:37:06 Ja välillä vähän hauskaa, sit taas kärsitään.

Markus Suominen:01:37:01 – 01:37:09 Meillä on tunti 37 kellossa, onks sulla kiire johonkin?

Ben Furman:01:37:06 – 01:37:11 No kyllä mun kohta täytyy lähteää ajamaan Helsinkiä kohti.

Markus Suominen:01:37:09 – 01:37:13 Sit saat itse päättää, et kummasta aiheesta me keskustellaan. Mulla on kaksi tosi trendikästä aihetta.

Ben Furman:01:37:13 – 01:37:18 Okei.

Markus Suominen:01:37:13 – 01:37:18 Tekoäly ja psykedeelit.

Ben Furman:01:37:18 – 01:37:22 Mä oon sekaantunut molempiin.

Markus Suominen:01:37:22 – 01:37:25 Kumpi on sulle läheisempi, kiinnostavampi?

Ben Furman:01:37:25 – 01:37:41 No just nyt ehkä toi tekoäly, koska mä oon kehittänyt semmosta äppiä, semmosta tekoälyappiä ja mä oon siinä joutunut tekee aika paljon töitä, niin mä oon koko ajan hirveästi miettinyt, että miten tästä saatais oikeasti hyödyllinen tästä äpistä.

Markus Suominen:01:37:37 – 01:37:45 Kuinka hyödyllinen tekoäly sun mielestä on terapiassa? Tai mimmonen tulevaisuus sillä on terapiassa?

Ben Furman:01:37:41 – 01:37:58 Ei meillä ehkä ole niin kokemusta. Nyt on paljon puhuttu siitä, että siitä voisi olla haittaa. Et kun nyt puhutaan siitä, että on näitä tekoäly psykooseja. Mä en tiedä ootko sä jo kuullut niistä?

Markus Suominen:01:37:54 – 01:37:58 Olen, olen.

Ben Furman:01:37:54 – 01:38:31 Aaa, sä tiedät. Joo, että sit se tekoäly mielistelee sua niin paljon, et sit jos sulla on paranoijaa, niin sit se tekee sut vielä paranoidisemmaksi, alat epäilee kaikkea. Jos sulla on se ajatus, että kaikki sun ympärillä olevat ihmiset on toksisia, niin sitten jos sä tekoälyn kanssa juttelet, niin kohta ne on ihan varmasti kaikki toksisia. Se muovaa, kun ihminen on kuitenkin aika vaikutuksille altiss. Että kavereiden kanssa kun me keskustellaan, niin joku elokuva, joka tuntuu hyvältä, niin voi tuntuakin aika huonolta, kun kaikki kaverit haukkuu sen.

Markus Suominen:01:38:31 – 01:38:33 Se on ihan totta.

Ben Furman:01:38:31 – 01:39:10 Me ollaan aivan hirveän vaikutteille alttiita, minäkin. Niin sitten tota... Siitä on haittaa, mut sitten toisaalta kaikki kuitenkin, ainakin USA:ssa on todettu, että melkein kun ihmiset tulee terapiaan, tai mihin ne nyt tulee, johonkin terapian tapaiseenkin, niin ne on kaikki jo jutellut jo aikaisemmin. Et se ensimmäinen kysymys pitäis ollakin siltä terapeutilta, että no sä oot varmasti jutellut sitten ChatGPT:n kanssa, mitä se on sulle sanonut? Se täytyy kutsua se ChatGPT sinne terapiahuoneeseen ja sille pitää varata oma tuoli...

Markus Suominen:01:39:10 – 01:39:14 Niin, chatlogit mukaan pöydälle, että siitä vaan lukemaan.

Ben Furman:01:39:10 – 01:39:43 Niin, koska se on yksi tärkeä vaikuttajahahmo siinä keskustelussa. Mutta sit taas fiksu käyttö. Toi ei oo ehkä kauheen fiksua käyttöä, et se ois se henkilökohtainen terapeutti, jonka kanssa sä juttelet pääksytysten. Mut mä voin kertoa siitä, miten mä oon keksinyt parikin käyttöä tekoälylle. Siinä mun äpissä, joka ilmestyy tässä kuussa, englanninkielinen äppi.

Markus Suominen:01:39:43 – 01:39:46 Okei.

Ben Furman:01:39:43 – 01:40:50 Niin siinä on sellainen, et ensinnäkin se on tarkoitettu vanhemmille ja sit siinä opetetaan tätä Suomessa käytetty sana "muksuoppi". Tämmöistä ratkaisukeskeistä lasten auttamis- ja tukemismenetelmää. Ei terapiamenetelmä, vaan se on tukemismenetelmä. Ja sitten kun mä sitä tein, niin mä rupesin miettimään, että mitä tää tekoälychattibotti tässä nyt sit voisi... Miten se voi hyödyttää tätä? Paitsi että sä voit kysyä siltä Doctor Beniltä. Se on Doctor Ben nimeltään tää botti. Voit kysyä tietenkin mitä vaan liittyen näihin ratkaisukeskeisiin menetelmiin, koska se äppi on syönyt kaikki mun kirjat ja kaikki mun artikkelit ja lisää juttuja mitä mä oon sinne laittanut. Musta se oli kuitenkin mielenkiintoinen. Katotaan mitä sä ajattelet, kun tää on vähän uusi juttu, mut se oli niin, että tää botti, Doctor Ben, se voi kirjoittaa lapsille kirjeitä. Niin sit jos sä oot nyt vaikka isä. Mä en tiedä, ooksä oikeesti isä?

Markus Suominen:01:40:49 – 01:40:50 En oo isä.

Ben Furman:01:40:50 – 01:40:53 No joo, mut...

Markus Suominen:01:40:50 – 01:40:53 Mut nyt voin olla.

Ben Furman:01:40:53 – 01:42:17 Tai joku veljen poika tai joku, jos sulla on perheessä joku lapsi, niin sitten sä tiedät, et sillä on jotain hankaluuksia. No vaikka, että ei meinaa nukkumaan mennä omaan sänkyyn. Otetaan tämmöinen helppo esimerkki. Ja sitten sä pyydät sitä äppiä kirjoittaa kirjeen tälle lapselle. Äppi kysyy sulta, että mikä tän lapsen nimi on ja kuinka vanha se on, et se osaa kirjoittaa sen kirjeen sitten niinku ikätasoa vastaavasti. Sitten mikä sen lapsen hankaluus on? No joo, se ei halua millään nukkua omassa sängyssä, et se pelkää mörköjä tai jotain, mitä sä sit sanot. Ja sitten se kysyy, että mitä se lapsi harrastaa? Se on jääkiekkoilija. Oo, wau. Sit se saa tietää vähän siitä lapsesta. Sen nimen ja iän ja harrastukset ja vahvuudet ja vaikeudet. Ja sit se kysyy vielä, onko sillä joku lemmikki, joku eläin tai joku supersankari tai tietokoneohjelma, joku semmonen sankari sieltä? Mario, Mario Bros tai mitä kaikkia niitä on? Crash Boom Bandicoot. Niin sitten se kirjoittaa kirjeen sille lapselle näillä tiedoilla, kannustuskirjeen.

Markus Suominen:01:42:14 – 01:42:17 Okei.

Ben Furman:01:42:14 – 01:43:22 Ja se on hirveän söötti se kirje, koska se on aika hyvä kirjoittamaan se tekoäly. Se pystyy niinku kirjoittamaan, tavallaan ottaa kaikki maailman kirjat ja yrittää niistä yhdistellä jotenkin sen juonen. Sit se lapsi saa sen kirjeen, sen voi lukea siitä ruudulta tai sit voi ihan printatakin sen ulos. "Hei Ville, kiva, mä oon kuullut susta, että sä oot kova jääkiekkoilija ja se vaatiikin taitoa se jääkiekko ja sun pitää osataa luistella" ja blaa blaa blaa, sit se rupee kertomaan; "Kyllä mä tiedän, et sulla on vaikea nukkua omassa sängyssä mut tiedäksä, se on semmonen taito, et sen sä kyllä varmasti opit". Ja sit se runoilee sen sun Crash Boom Bandicootin tai mikä se sun on, niin siitä tulee sun auttaja, et sä voit pyytää siltä apua ja sit se auttaa sua ja sit sä opit tän taidon. Pitkä kirje, siit saa lyhyemmän version jos haluaa ja sen saa millä kielellä sitten sä luet sen sille lapselle. Niin tällä tavalla se tekoäly oikeasti voisi palvellakin.

Markus Suominen:01:43:22 – 01:43:35 Kyllä, kyllä. Mä vaan mietin, et eikö toi tavallaan vähän taistele sun perusperiaatetta vastaan, että ei tarjota valmiita ratkaisuja, vaan opetetaan ratkaisemaan?

Ben Furman:01:43:31 – 01:43:44 Joo, kyllä siinä on siinä kirjeessä on... Se osaa kirjoittaa sen niin, että se kysyy siltä lapselta, että miten se Crash Boom Bandicoot vois sua auttaa tässä?

Markus Suominen:01:43:44 – 01:43:50 Niin mä mietin lähinnä vanhemman kannalta, et eiks toi oo nimenomaan vähän valmis ratkaisu, mikä tarjotaan vanhemmalle?

Ben Furman:01:43:50 – 01:44:04 On se, kieltämättä täytyy myöntää. Tavallaan vanhempi ostaa sen äpin oppiakseen tän menetelmään. "En mä taidakaan tota menetelmää jaksaa opetella, mä panen vaan ton kirjoittelemaan"

Markus Suominen:01:43:59 – 01:44:04 "Kirjoittelen tästä vaan näitä."

Ben Furman:01:43:59 – 01:44:47 "Annan pari tietoa, niin kirjoita taas uusi kirje, kun ei siitä nyt ollut siitä edellisestä kirjeestä niin..." Hirveä kirjekierre, lapsella on 30 kirjettä. Vaikea sanoa, kun ei osaa vielä sanoa, et mitä siitä tapahtuu, et onko siitä oikeesti apua tai iloa, mut se on ainakin, voisko sanoa ajatuksena... Mua viehätti se ajatus, et se lapsi voisi saada. Koska mä tiedän, et silloin kun mä oon opetellut näitä lyhytterapiamenetelmiä, niin oli semmoinen amerikkalainen psykiatri kuin Milton Erickson. Hän oli semmoinen hypnoosiin erikoistunut lääkäri, niin hän kirjoitti joskus kirjeitä näille lapsille. Niin että vanhemmat tuli käymään vaan ja kertoi siitä lapsesta ja hän kirjoitti pitkiä kirjeitä sille lapselle.

Markus Suominen:01:44:47 – 01:44:49 Joo.

Ben Furman:01:44:47 – 01:44:59 Ja se oli vielä hauska miten se kirjoitti. Se kirjoitti, että minä olen sinun kuusivuotishaltijasi. Siis "I am your six-yea-rold fairy."

Markus Suominen:01:44:55 – 01:44:59 Okei.

Ben Furman:01:44:59 – 01:45:08 Et siinä oli semmoinen ajatus, et jokaisella lapsella on jokaista ikävuotta kohden oma haltijatar. Haltija? Haltijatar? Mikä se on? Fairy.

Markus Suominen:01:45:08 – 01:45:12 Joo. Haltija.Haltija, haltijatar, kumpi vaan.

Ben Furman:01:45:12 – 01:46:38 Niin ja sitten kun sä oot kuus, niin sulla on se kuusvuotishaltija. Ja sä sait kirjeen siltä ja se tietää sun hyvyydet ja vahvuudet. Se tietää myös sun ongelmat, missä sulla on tsempattavaa se haltija. Ja sit se tyttö, joka sai sen, joka oli kuusivuotias, ilahtui niin siitä kirjeestä. Se oli myös hyvin ystävällinen kirje, kun se oli varastanut ja valehdellut se tyttö, niin sen vanhemmat oli sille niin hirveän vihaisia. Niin sitten tää kirje oli ihan erisävyinen. Tää oli kauheen rakastava ja tämmöinen haltijakummin kirjoittama kirje. Vanhemmat kans joutui lukee sen, niin vanhemmatkin joutui vähän miettiä, että hei, voiko sitä noinkin lähestyä, noin ymmärtäväisesti ja kannustavasti. Niin se oli semmonen malli. Mulla meni sitä miettiessä silloin monta vuotta sitten, että voi vitsi, että lääkäri kirjoittaa kirjeitä lapselle ja vanhemmat vie sen kirjeen. Niin sit se lapsi oli kirjoittanut takas, "kirjoittanut takas", mutta sanonut vanhemmille, et ne vie. Ja siinä kirjeessä lukee "Tervetuloa seitsemänvuotis synttäreilleni. Että mulla on tässä viikon kuluttua tämä." Mä en nyt kertonut sen kirjeen sisältöä, mut siinä kirjeessä se haltijakummi ennustaa, et se ongelma tulee poistumaan.

Markus Suominen:01:46:36 – 01:47:21 Okei. Se on niin kuin ennustuskirje, lohduttava ennustuskirje. Semmonen se oli, vähän erikoinen juttu kaiken kaikkiaan. Niin sit se lapsi vastasi, että tervetuloa mun seitsemänvuotis synttäreille, että sä sanoit, että mun ongelma tai mun nää vaikeudet, että ne loppuu, kun mä täytän seitsemän, mut sä olit väärässä, koska ne on jo loppunut. Se sanoi siinä kirjeessä, niin sit se tohtori Erickson kirjoitetti sille tytölle takaisin ja sanoi, että kauhean mielelläni tulisin sun seitsemänvuotis synttäreille, mut kato kun mä oon sun kuusvuotishaltija. Niin, ei pääse.

Ben Furman:01:47:17 – 01:47:41 Ei pääse. Niin se oli niin jotenkin sellainen lapsenmielinen se vuorovaikutus sen lääkärin ja sen lapsen välillä ja jotenkin niin istui siihen lapsen ajattelumaailmaan. Mä jäin sitä miettiin moneksi vuodeksi, ja nyt 50 vuotta 40 vuotta myöhemmin, niin mä ajattelin nythän me voitais yrittää tekoälyn avulla toteuttaa jotain vastaavaa.

Markus Suominen:01:47:41 – 01:47:45 Siis mielenkiintoinen konsepti.

Ben Furman:01:47:41 – 01:47:45 Eiks oo aika jännä?

Markus Suominen:01:47:41 – 01:47:52 Joo ja siis mielenkiintoista nähdä, et mihin toi menee. Koska tossa on varmasti kyllä, tossa on jotain. Tossa on jotain taustalla, mikä varmasti toimii.

Ben Furman:01:47:52 – 01:49:02 Jos sä ajatteleet lastenkirjoja, niissähän on monet että... "Satu oppii menemään potalle" tai jotain. "Satu oppii pesemään hampaat", "Satu uskaltaa mennä kouluun", "Satu menee päiväkotiin". Niissähän on aina joku tämmönen haaste, minkä se lapsi kohtaa ja sit se ikään kuin ratkee siinä tarinassa, onnellinen loppu tietenkin ja joku mummi auttaa ja äiti auttaa, mitä siinä sit ikinä tapahtuu. Tai joku haltija ilmestyy. Lastenkirjoissa on tämmönen teema, tämmöinen voitetaan haasteita. Tai kuollut joku, mummi on kuollut ja miten siitä toivutaan. Resilienssitarinoita ne on kaikki ne lastenkirjat. Tää mun äppi ei pysty tekemään kuvia. Se pystyy antamaan prompteja kuviin, et voi tehdä itse kuvia. Mutta se osaa myös tehdä tarinoita, niin kuin satuja. Ne voi olla eläinsatuja missä se orava voi voittaa sen saman ongelman, kun mikä sillä lapsella on. Tavallaan vakioratkaisu, jos sä meet kirjastosta hakemaan, mutta tämä ohjelma tekee sen sadun juuri sun lapselle.

Markus Suominen:01:49:02 – 01:49:05 Niin, se on custom.

Ben Furman:01:49:02 – 01:49:05 Se on kustomoitu.

Markus Suominen:01:49:05 – 01:49:08 Joo, joo.

Ben Furman:01:49:05 – 01:49:22 Kustomoitu satu sun lapselle siitä, miten hän voittaa jonkun ongelman. Ja silloin sä luet sen sadun lapselle, sit sä näet, voihan se olla, että se lapsi sanoo, että ihan tyhmää, haluun jotain muita. Mutta voihan se lapsi myös sanoa, että lue uudestaan.

Markus Suominen:01:49:18 – 01:49:22 Toi on mielenkiintoinen konsepti.

Ben Furman:01:49:22 – 01:49:26 Joo.

Markus Suominen:01:49:22 – 01:50:08 Ainoa mikä mulla tulee mi- Hui! Meinasin potkasta valot veke. Mut tota, ainut mikä mulla tulee mieleen tosta, et oiskohan siinä mahdollisesti... Kun mä mietin sitä, et puhutaan iPad-lapsista, et iPad hoitaa kasvatuksen, niin tuleeko tässä sit vähän tämmönen iPad-vanhemmuus tavallaan myös. Mä mietin sitä, et pystyisikö sitä viemään pykälää pidemmälle, et siinä voisi olla myös tämmönen vanhemman coaching puoli. Et jos vanhempi haluais itse kirjoittaa sen kirjeen, että se voisi jutella tästä aiheesta, että hän saisi sanavalintoja ja hän saisi vähän kappalerakennetta ja semmosen nimenomaan, et siinä olisi kuitenkin se vanhemmalta lapselle aspekti, eikä sillai, että se tulee suoraan tekoälyltä sellaisenaan se kirje tai tarina.

Ben Furman:01:50:08 – 01:50:17 Joo, tässäkin on se, et silloin se tekoäly kysyy, että haluatko sä muutoksia tähän, niin siinä voit ainakin tehdä. Minimi, et voi tehdä muutoksia.

Markus Suominen:01:50:12 – 01:50:17 Niin, niin.

Ben Furman:01:50:17 – 01:51:13 Sitä voi tehdä, Mutta tota, mä jouduin tota miettimään. Just että kummin päin se menee, et onko se niin, että se vanhempi kirjoittaa sen kirjeen ja tää tekoäly auttaa vai onko se niin se tekoäly kirjoittaa sen kirjeen. Mut mä ajattelin, et siinä voi olla joku etu, et se tulee jostakin haltijakummilta se kirj. Doctor Beniltä, et se on etäännytetty sillä tavalla. Varsinkin jos vanhemmat on; "Ja sinun pitää oppia nyt nukkumaan omassa sängyssä. Me ei kuule kestetä enää, oot herättänyt viisi kertaa viimeyönä." Et jos siinä on jo vähän semmoinen jännitteinen se tilanne, niin se voi olla helpotus, et se tulee joltain ikään kuin kolmannelta osapuolelta se tarina. Mutta toi oli hauska toi, minkä sä sanoit, että... Mä muistan kun mä kirjoitin ensimmäisen lastenkirjan. Se oli painajaisista, niin sit mä yritin siinä selittää sille kustantajalle, joka oli lastenkirjojen kustantaja, sen firman nimi oli Satusiivet.

Markus Suominen:01:51:10 – 01:51:13 Joo.

Ben Furman:01:51:13 – 01:52:07 Sitä ei taida enää olla, joku toinen firma sen osti. Ne teki lastenkirjoja, Satusiivet, ja sit se, joka oli siinä se kustannustoimittaja, niin mä sille innoissani naiivisti selitin, että tää tarina, että eihän tää oo vaan lapsille, tää on niinku aikuisille, et ne aikuiset kun ne lukee sitä lapsen kanssa, niin ne aikuiset siinä sitten oppii tätä ideaa ja näin. Katto mua kuule vähän niin kuin hölmö makkaraa ja; "No eksä tiennyt, kaikki ne lastenkirjat on sellasia." Sit mä, että ai niin. Että lastenkirjat kans kirjoitetaan usein niin, et ei se oo vaan ajateltu, et se lapsi siitä hyöty, vaan sen kirjan viisaus tai ajatus tai joku rohkaiseva, mikä siinä on sit se ajatus, niin se on myös suunnattu sille aikuiselle joka sitä kirjaa lukee.

Markus Suominen:01:52:02 – 01:52:11 Niin, että tässä myös tekoälyn kirjeessä tai sadussa on varmasti vähän sama ajatus taustalla.

Ben Furman:01:52:07 – 01:52:23 Sun pitää kuitenkin lukea se huolella, sun pitää katsoa haluaksä siihen jotain muutoksia. Sä voit vaihtaa sitä, että en mä haluakaan et se on se Crash Boom Bandicoot, se voisi olla sittenkin hänen pehmolelunsa.

Markus Suominen:01:52:23 – 01:52:44 Joo. Niin ja varmasti myös se, et kun sun pitää palastella se ongelma siinä kohtaa, kun sä lähdet luomaan sitä, et siinä kohtaa kun tulee niitä kysymyksiä, niin sun tarvii nimenomaan, sun tarvii muotoilla se sanoiksi, et mistä nyt kiikastaa ja miksi minä olen tässä tilanteessa tai miksi me ollaan tässä tilanteessa mun lapsen kanssa.

Ben Furman:01:52:40 – 01:52:48 Tekoäly ei ollenkaan kysy mistä se johtuu se sun lapsen, se ei oo analyyttinen.

Markus Suominen:01:52:44 – 01:52:51 Nimenomaan se, missä me ollaan, missä tilanteessa me ollaan.

Ben Furman:01:52:48 – 01:52:59 Miten tästä pääsee eteenpäin. Ei minkä takia, mitä vanhemmat on tehnyt väärin tai mitä traumoja lapsi on kokenut, vaan et miten tästä nyt vaan mennään eteenpäin.

Markus Suominen:01:52:56 – 01:53:02 Toi on mielenkiintoinen konsepti. Mikä äpin nimi on?

Ben Furman:01:53:02 – 01:53:06 Se on semmoinen äppi-alusta

Markus Suominen:01:53:02 – 01:53:06 Joo.

Ben Furman:01:53:06 – 01:53:10 Jonka nimi on studio.com.

Markus Suominen:01:53:06 – 01:53:10 studio.com.

Ben Furman:01:53:06 – 01:53:37 Joo ja siellä on aika paljon äppejä, et se on semmoinen alusta, missä näitä äppejä myydään ja se äppi pitää kyllä ihan sit ladata puhelimelle, niin kuin mikä tahansa äppi. Ne tarjoaa sen alustan, millä se äppi tehdään ja se on by invitation only, et sitten kuka tahansa ei voi sinne äppejä tehdä. Mulle tuli semmonen invitation, et multa kysyttiin, haluanko mä osallistua tähän seuraavaan batchiin.

Markus Suominen:01:53:37 – 01:53:42 Okei.

Ben Furman:01:53:37 – 01:54:02 Parisataa ihmistä ainakin oli kutsuttu siihen. Sitten piti olla jotain presenssiä. Piti olla jotain presenssiä, et sä oot joku joogaohjaaja tai sä oot joku käsikirjoittaja tai sä oot joku... Siellä oli taikuri ja vaikka mitä ihmisiä, jotka sit opettaa omaa taidettaan tai taitoaan.

Markus Suominen:01:54:02 – 01:54:10 Niin, et se on vähän tämmönen... Mä en tiedä, ooksä ikinä perehtynyt semmoseen alustaan kuin Masterclass?

Ben Furman:01:54:06 – 01:54:13 Joo, Masterclass. Masterclass perustuu videoihin.

Markus Suominen:01:54:10 – 01:54:21 Joo, mut niin kuin App-Masterclass käytännössä, siellä on oman alansa asiantuntijoita, ketkä tekee sit sitä, mitä he haluavat tehdä äpillä.

Ben Furman:01:54:19 – 01:54:21 Just se.

Markus Suominen:01:54:21 – 01:54:24 On ihan siisti.

Ben Furman:01:54:21 – 01:54:46 Mut se äppi on vähän sofistikoidumpi, koska se ei oo niin, et kaikki käy sen saman opetuksen. Se äppi rakentaa sulle vähän henkilökohtaisemman opetuksen.M: Niin et se on ihan kunnon kielimalli, joka... Joo se on kielimalli, joka perustuu, vähän ikään kuin olevinaan seuraava vaihe, että sä saat, ja sit koko ajan voit keskustella sen Doctor Benin kanssa.

Markus Suominen:01:54:46 – 01:55:03 Kunhan siellä ei vaan tuu tätä samaa psykofanttihallusinaatiota, ku mikä on ChatGPT:ssä sun muissa, että vanhemmalle sanotaan, että sinä olet oikeassa, lapsi on väärässä. Kyllä tämä on juuri näin, kun sanoit. Anteeksi kun epäilin.

Ben Furman:01:54:59 – 01:55:07 "Pane laitokseen se kakara. Toi on ihan mahdoton."

Markus Suominen:01:55:03 – 01:55:07 "Joo, ei tästä ei kyllä ei tuu mitään."

Ben Furman:01:55:07 – 01:55:19 Mut se on koulutettu sit niillä mun kirjoilla, periaatteessa pitäisi tehdä- Kyllä mäkin sitä oon testannut, mutta se varmaan vaatii vähän laajempaa testaamista, ennen kun sit kunnolla tietää miten...

Markus Suominen:01:55:19 – 01:55:30 Mut sulla on aika hyvä verkosto, millä sitä pystyy testaamaan kuitenkin. On asiantuntijoita ja on potilaita ja kaikennäköistä muuta varmasti, ketkä on hyvin avoimia tämmösille uusille kehityksille.

Ben Furman:01:55:30 – 01:56:06 Yleensä terapeutit ei kauheesti oo tykännyt mun tekemistä tietokoneohjelmista, koska mä en tiedä miksi ne ei oo niin kauheen suosittuja, mutta jotenkin se on vähän haastavaa kuitenkin, jos sä teet jotain ammattia, niin sitten jos on itse aputyökaluja, niin tavallaan se on vähän ristiriitaista, et kuinka paljon terapeutit halua jakaa tietoa itseaputyökaluista potilailleen. No tavallaan haluaa, mut tavallaan ei, koska sit mitä enemmän niitä itsetyökaluja on, niin sitten vähentääkö se sitten mun arvoa terapeuttina?

Markus Suominen:01:56:03 – 01:56:06 Niin.

Ben Furman:01:56:06 – 01:56:12 Ja jos mä annan näitä, niin jos se potilas ei sit mua tarviikaan.

Markus Suominen:01:56:12 – 01:56:16 Toi on aika haastava balanssi varmaan löytää, et nimenomaan...

Ben Furman:01:56:12 – 01:57:08 Sitten että enksmä nyt sit osaa auttaa, kun mun täytyy näitä työkaluja tarjota koko ajan. Siinä on ollut kaikki nämä vuodet joku semmoinen jännite, että noi itseaputyökalut, mitä mä olen kehittänyt, niin pääsääntöisesti niitä ei ole ihmiset löytänyt sen takia, että heidän terapeuttinsa olisi sanonut heille, että tiesiksä, että tuolla on tommonen itseaputyökalu, jonka avulla voi auttaa päästä yli jonkun vaikean kokemuksen tai on tommonen itseaputyökalu, jonka avulla voi antaa anteeksi jonkun vääryyden, minkä oon kokenut. Niin ne itseaputyökalut mitä mä oon kehittänyt ois sen verran yksinkertaisia, ne ei oo ollut sitten tekoälyä ollenkaan, että tää on ihan uutta nyt tää tekoäly. Niin mä oon huomannut, että ihmiset on sit vaan itse löytänyt niitä, ketkä on kiittänyt niistä että on ollut hyötyä.

Markus Suominen:01:57:03 – 01:57:11 Okei. Ihan todella mielenkiintoinen prokkis ja innolla odotan että jos siitä joskus jotain kuuluu.

Ben Furman:01:57:11 – 01:57:14 Joo.

Markus Suominen:01:57:11 – 01:57:36 On ihan hauska nähdä kyllä, et miten... Nimenomaan kun jotenkin ajattelis, että psykologia ja psykiatriakin on kuitenkin aika tommonen niin kun... Siis vanha oppiaine ja nimenomaan semmonen mikä on iäisyyksiä ollut. Niin nyt kun meillä tulee tämmönen ihan cutting edge teknologia siihen, et saadaanko me yhtäkkiä ratkaisuja sillä.

Ben Furman:01:57:32 – 01:57:41 Se on hyvässä ja pahassa, mut mua ehkä kiinnostaa eniten, miten se voi olla hyvässä. Miten siitä voi olla hyötyä.

Markus Suominen:01:57:39 – 01:57:55 Niin no tottakai, nyt kuitenkin positiivisuuden sanansaattajahan sä oot ennen kaikkea. Mutta, meillä on kaksi tuntia kohta tossa. Me voidaan voidaan varmaan lopetella, jää ensikerrallekin juteltavaa. Mulla olis vielä niin paljon keskusteltavaa.

Ben Furman:01:57:52 – 01:57:57 Meillä jäi nyt ne psykedeelit. Mä oon vähän niihinkin sotkeutunut.

Markus Suominen:01:57:57 – 01:58:06 Joo, psykedelien maailmasta löytyy kans tosi paljon kyllä mielenkiintoista. Mitä siellä on, ibogaiinia ja DMT:tä ja psilosybiiniä ja muuta.

Ben Furman:01:58:06 – 01:58:11 Se on se psilosybiini, mihin mä liityn jotenkin.

Markus Suominen:01:58:06 – 01:58:19 Joo, ipogaiini on kans tosi mielenkiintoinen aihe kyllä. Sille on nyt hirveät tutkimusrahat myönnetty jenkeissä sun muuta.

Ben Furman:01:58:15 – 01:58:22 Niin on, koska Trump on yhtäkkiä sanonut...

Markus Suominen:01:58:19 – 01:58:46 Sinnehän 100 miljoonaa lyötiin just ibogaiini-tutkimuksiin.B: Oliks se niin paljon? Mä näin videon, missä se kerto siitä. Mut jätetään se seuraavalle kerralle, jos sun tarvii lähteä ajeleen takas Helsinkiin. Mut hei, kiitos älyttömän paljon kun tulit. Tää oli todella mielenkiintoinen sessio, oli mielenkiintoista jutella vähän enemmän siitä, että mitä sä ajat takaa. Mistä ihmiset löytää sun kirjoja?

Ben Furman:01:58:42 – 01:58:50 Ajaa. No mulla on semmonen verkkosivu ku Ben@benfurmancom.

Markus Suominen:01:58:46 – 01:58:50 Benfurman.com?

Ben Furman:01:58:50 – 01:58:55 Benfurman.com. Niin, se oli joo mun sähköpostiosoite.

Markus Suominen:01:58:50 – 01:58:59 Voi laittaa fanipostia.

Ben Furman:01:58:55 – 01:59:04 Mut se on sama, se tota domaini. Domaini on sama.

Markus Suominen:01:58:59 – 01:59:04 Benfurman.com.

Ben Furman:01:58:59 – 01:59:04 Joo.

Markus Suominen:01:59:04 – 01:59:09 Kiitoksia. Me lyödään kamerat kiinni.

Ben Furman:01:59:04 – 01:59:09 Kiva.